keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Jouluja!

Taas vaihteeksi täytyy pahoitella, että viime päivityksestä on kulunut luvattoman paljon aikaa. Tällä kertaa olimme Sydneyn suunnalla reissailemassa, joten blogin päivittäminen unohtui hetkeksi aikaa. Nyt koitetaan paikata tapahtunutta kuvien kera. Ennen Sydneyn reissuun lähtemistä ei tapahtunut oikein mitään mainitsemisen arvoista. Biitsihommatkin olivat aika pitkälti jäissä kun molemmat ukot painiskelivat selkäongelmien kanssa parisen viikkoa. Ankaran pikakuntoutuksen ja levon ansiosta paikat kestävät pelaamista ja treenaamista taas. Vanhaksi tässä taitaa olla tulossa kun päivääkään ei ole kroppa täysin ehjä :)

Joulukuun alkupuolella kyllästyttiin taas elämään Melbournessa, joten varattiin seuraavalle päivälle lento Sydneyhin. Saatiin lentoliput sopivaan hintaan paikalliselta halpislentoyhtiöltä, johon luottaminen ei ollut lopulta kaikkein fiksuin veto. Hikoiltiin bussissa tunnin verran ennenkuin saavuttiin pikkuruiselle Avalonin kentälle odottelemaan lentoa. Check-in jonossa seistessämme kuuluttivat kuitenkin, että koko lento on peruttu. Korvaava lento oli kuitenkin järjestetty, mutta eri lentokentältä. Siispä jälleen tunniksi hikoilemaan bussiin. Tässä vaiheessa oltiin vasta kolmisen tuntia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Korvaava lento oli kuitenkin vielä muutaman tunnin myöhässä. Lopulta vajaan tunnin lentoon kului kokonainen päivä :)

Jottei menomatka olisi mennyt liian hyvin niin Sydneyssä satoi vielä kaatamalla vettä. Ilmankosteus oli jotain käsittämätöntä Melbournen suht kuivan ilman jälkeen. Jos ei sade kastellut niin jatkuva hikoilu piti huolen nihkeästä olosta. Onneksi ensimmäistä päivää lukuunottamatta kelit olivat Sydneyssä oikein kohdillaan. Noin 30 asteen helteistä nautittiin melkein koko 11 päivän reissun ajan. Ekat päivät pööpöiltiin Sydneyn keskustassa oopperataloa, Harbour Bridgea ja muita perinteisiä turistihoukutuksia ihmetellen. Oli kyllä mahdottoman viihtyisä paikka tuo Sydney. Kuvat kertovat vielä paremmin:



Alla vielä muutama foto kaupungista kuvattuna Sydney Towerista, jossa käytiin syömässä. Harvemmin tulee lounastettua 260m korkeudella maasta :) Reissumiehille maistui buffetlounas sopivaan 20 euron hintaan. Tuohon hintaan ei taida kovin usein saada mustekalaa, hummeria yms buffetpöydän herkkuja. Neljännen lautasellisen aikana alkoi vatsa jo täyttymään, mutta vielä oli tilaa jälkiruoalle :) Jos joku joskus Sydneyn suunnalle eksyy niin täällä kannattaa ehdottomasti poiketa murkinoimaan.


Puolessa välissä reisua siirryttiin keskustan vilinästä asumaan läheiselle Manly Beachille. Sydneyssä pääsee liikkumaan mukavasti lautoilla, joita kulkee myös keskustan ja Manlyn välillä. Manly on yksi parhaista mestoista Australiassa biitsin pelaamista ajatellen, joten ei varmaan tarvitse erikseen hehkuttaa kuinka hyvin viihdyttiin :) Allekirjoittanut otti myös ensiaskeleet surffiurallaan ja pirun hauskaahan se oli. Välineiden vuokraus on sen verran edullista, että täytyy vielä viettää surffipummielämää myöhemmin reissun aikana :)


Kolmena päivänä käytiin biitsillä ottamassa mittaa paikallisista pelureista ja hauskaa oli. Manlyssä verkot ovat jatkuvasti kentillä, joten omia vermeitä ei tarvitse olla mukana. Tämän ansiosta kentillä on jatkuvasti pelit käynnissä ja mukaan pääsee samantien. Melbournessa Chico ja kumppanit yrittävät samaa, mutta kaupungilta ei ole vielä irronnut lupaa pitää verkot jatkuvasti rannalla. Manlyllä aika meni kuin siivillä ja paluumatkalle piti lähteä ehkä turhankin aikaisin. Haluttiin kuitenkin ehtiä joulun viettoon takaisin Melbourneen kun oltiin saatu kutsu tuohon naapuriin suomalaisperheen luo viettämään aattoiltaa. Niinpä vuokrasimme tuliterän Ford Mondeon paluumatkaksi ja lähdimme posottamaan kohti Melbournea. Alkuun poikkesimme hieman reitiltä Blue Mountains nimiseen kansallispuistoon. Maisemat olivat ihan mukavia, mutta jotenkin Great Ocean Roadin jälkeen eivät säväyttäneet samalla tavalla.


Sydneystä Melbourneen on matkaa noin 1000km, joten ajateltiin, että matkan ajaa leppoisasti parissa päivässä. Baana ei kuitenkaan ollut ihan samanlaista kuin Suomessa vaan päätie meni jokaisen tuppukylän keskustan läpi, joten matkanteko olikin hieman hitaampaa. Lopulta oli ihan mukava, että maisema hieman vaihteli ja samalla näki elämää pienemmissä kaupungeissa. Viimeisenä iltana reissun päällä meinasi tulla hieman tiukka tilanne kun bensamittari alkoi olemaan punaisella ja huomattiin, että kaikki bensa-asemat olivat menneet yhtäkkiä kiinni. Mondeo ilmoitti jo jossain vaiheessa, että sen hetkisellä bensamäärällä pääsee etenemään 0km. Pienehkö tuskanhiki puski päälle kun luultiin, että joudutaan vetämään Foordi parkkiin keskelle pöpelikköä. Viimeisillä bensahöyryillä saatiin kuitenkin auto valumaan läheiseen kylään ja motellin pihaan ja sieltä katto pään päälle. Seuraavana aamuna tankki täyteen viereiseltä bensa-asemalta. Tästä lähin muistetaan varmasti tankata aina kuin on vain mahdollisuus :)

Viimeinen ajopäivä menikin sitten aika lepppoisasti ja saavuttiin turvallisesti Melbourneen. Pari kertaa taas ajettiin harhaan ennenkuin löydettiin kämpille St Kildaan. Fiksuja kavereita kun ollaan niin ajellaan roadtripit ilman karttaa :) Jotain ollaan ilmeisesti opittu leppoisilta ja välinpitämättömiltä ausseilta :) Tänään onkin sitten jouluaatto ja pian ollaan lähdössä viettämään aattoiltaa tuohon naapuriin. Sen verran kuumaa keliä pukkaa, että jouduttiin jo aamupäivästä korkkaamaan virkistävät oluet. Glögiä kovin etsittiin kaupoista, mutta joudutaan tyytymään herkulliseen Pure Blonde -merkkiseen aussibisseen höystettynä siivulla limeä ;)

Hyvät joulut ja uudetvuodet kaikille! Täällä pidetään peukut pystyssä, että tulisi valkoinen aattoilta sinne Suomeen.

Tässä vielä kuvapaketti Sydneystä:
http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/Sydney#

maanantai 1. joulukuuta 2008

Taas langoilla

Haudihou! Taas oli nettiyhteydet poikki, joten ei päästy päivittelemään blogia. Täällä on vähän eri meininki nettiyhteyksien kanssa kuin Suomessa. Nettiliittymässä on aina jokin rajoitus kuinka paljon yhteyttä voi käyttää kuukaudessa ja Jessica Housella se raja ylitettiin ennen marraskuun loppua. Vuokraisännälle rapsahti aika mojova lisälasku ja lopulta yhteys laitettiin kokonaan poikki loppukuun ajaksi. Nyt onkin sitten jo joulukuu ja ei voi kuin ihmetellä kuinka nopeasti se aika menee. Pian kolme kuukautta reissua takana. Onneksi vielä viisi edessä :)

Viime turnauksen pettymyksen jälkeen ei jaksettu lepäillä vaan painuttiin heti seuraavana päivänä rankaisemaan itseämme salille. Pientä turhautumista oli ilmassa ja duunitkaan ei oikein maistuneet. Viime viikon tiistaina oltiin valmennuspuuhissa rannalla vesisateessa, minkä jälkeen aloimme pohtimaan, että tätäkö varten tänne lähdettiin. Jos valmennusjuttuja ja tuomaroimista ajattelee duunina niin ihan mukavia hommiahan ne on. Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin aina mieluummin sitä käyttää aikansa muuhun kuin työntekoon. Siispä laskeskelimme hieman reissussa vielä tulevia kustannuksia ja tarkastimme sen hetkisen rahatilanteen. Tulimme siihen lopputulokseen että turhaan seisomme vesisateessa tuomaroimassa jos emme turhuuksiin tuhlaile rahoja loppureissun aikana. Siispä ilmoitimme Big Alille, että jatkossa voisimme tehdä hieman vähemmän töitä. Homma oli kuitenkin mennyt jo niin pahaksi, että teimme neljänä päivänä viikossa töitä :) Heti muuttui fiilis paremmaksi ja Al ymmärsi myös, että me ollaan tultu tänne pääasiassa lomailemaan ja treenaamaan.

Sitten koko Australian sääennuste: vettä sataa ja kaikkia ketuttaa. Ei vaan, hitusen on ehkä ollut heikot kelit parin viime viikon aikana. Välillä on tullut vettä aamusta iltaan ja välillä vain muutamia kuuroja päivän aikana. Hellepäivät on olleet melko vähissä. Kuulemma ei ole ihan tyypillistä keliä Melbournessa tähän aikaan vuodesta. Eli eiköhän se tästä taas pian iloksi muutu. Kuumaa kesää ovat ainakin paikalliset sammakkomiehet ennustelleet. Jostainhan sitä pitää aina purnata, joten seuraavassa päivityksessä luultavasti manailen jatkuvaa hikoilua ja auringon polttamaa ihoa :)

Varailtiin muuten lentoliput paluumatkaksi. Ensi huhtikuun alkupuolella nousee kone siis Melbournesta kohti Suomea. Ihan suoraa reittiä ei matkusteta tällä kertaa, sillä ensimmäinen stoppi on Fidzillä, jolla vietetään 6 päivää. Luvassa siis ainakin mötköttämistä rannalla ja eiköhän Fidzin yli 300 saarta tarjoa myös muutakin tekemistä :) Reissun loppuhuipennus on vasta tulossa, sillä seuraavaksi suuntima otetaan kohti biitsin mekkaa, eli Kaliforniaa! Jenkeissä ei kuulemma tee mitään ilman autoa, joten vuokrataan joku kärry ja pörrätään ympäri Kaliforniaa 14 päivän ajan. Suomeen saavutaan 30.4.2009 klo 20.10. Nyt ei harmita niin pahasti lähteä Australian lämmöstä kun päästään Kaliforniaan ottamaan mittaa paikallisista biitsiässistä :) Chico on asunut Kaliforniassa aikoinaan ja lupaili antaa hieman kontakteja, jotta päästään piireihin sisään. Kelpaa meille :)

Viime lauantaina käytiin kattomassa uusi bond-leffa vähän prameammassa leffateatterissa. Oltiin varattu reilusti etukäteen liput Gold Class teatterista, jossa on penkit luksusluokkaa ja palvelu pelaa nappia painamalla koko leffan ajan. Lepolasset saa aina vaakatasoon asti jolloin alkaa leffanautinto olemaan kohdillaan. Jos leffan aikana pääsee nälkä tai jano yllättämään, voi painaa nappia ja pian vieressä on tarjoilija menun kanssa. Yhdessä teatterissa on kolmisenkymmentä paikkaa, joten tilaa on riittämiin jokaiselle. Leffafriikeille ihan ehdoton mesta :) Käytiin myös tällä viikolla kattomassa Australia niminen leffa, joka menikin suoraan allekirjoittaneen parhaiden leffojen listaan. Kyseinen raina tulee näköjään Suomessa ensi-iltaan joulun tienoilla, joten painukaahan sankoin joukoin katsomaan.

Hellekelien puutteesta huolimatta ollaan päästy aika paljon treenailemaan. Viime viikolla löydettiin hieman uutta puhtia biitsitreeneihin ja koko touhu alkaa maistua aina vain paremmalta. Seuraava kerran päästään testaamaan taitojamme ensi sunnuntaina, jolloin on Triple Crown III -turnaus. Siitä viikon päästä on Triple Crown Final, johon pääsee kolmessa edeltävässä turnauksessa parhaiten menestyneet. Meillä on luultavasti jo varma paikka tähän turnaukseen, mutta voipi olla, että lähdetään Sydneyn suunnalle reissailemaan ennen sitä. Tunnustellaan tilannetta ja katsotaan miten käy :)

tiistai 18. marraskuuta 2008

Etelänavan jäätävä pasaatituuli

G'day mates! Taas on yksi biitsiturnee takanapäin. Tällä kertaa sääolosuhteet olivat varsin mielenkiintoisat. Etelänavalta puhkusi kylmää ilmaa koko sunnuntaipäivän ajan. Itse olin suurinpiirtein koko päivän ajan aivan umpijäässä=) Pelit tulikin pelailtua yhtä lukuunottamatta pitkät housut jalassa sekä huppari päällä. Keli oli siis kaikkea muuta kuin biitsikeli.

Omat pelit aloitimme ensin nappaamalla pari voittoa, mutta kolmannessa alkusarjan matsissa tuli tappio. Omassa alkulohkossa sijoituimme toisiksi ja selviydyimme siis jatkopeleihin mukaan. Puolivälierässä kohtasimme jo ennestään meille tutun parin Jasonin & Willin (ekassa turneessa pelasimme kahdesti heitä vastaan...tuloksena kaksi tappiota). Jason & Will olivat jälleen parempia ja nappasivat voiton meistä. Emme kyenneet antamaan edes kunnon vastusta, vaan pojat veivät meitä niin sanotusti 6-0. En halua edes muistella peliämme...niin kamalaa se oli=) Tällä kertaa tiemme tyssäsi siis puolivälieriin. Huonoille emme kuitenkaan hävinneet, sillä lopulta Jason & Will kruunattiinkin AA-sarjan voittajiksi.

Turnee oli meille kuin suossa juoksua! Tuuli oli jälleen todella kova, mutta se ei ole mikään selitys. Samat olosuhteet ne ovat kaikilla. Kova tuuli aiheuttaa sen, että pelin taso laskee kaikilla. Meille se aiheuttaa pelin heikkenemisen lisäksi sen, että emme nauti pelaamisesta ja yrittäminen loppuu lähes kokonaan. Inttisanastosta löytyy tälle ilmiölle sopiva ilmaisu...hajoaminen=) Näin ei saisi olla! Tuuli täytyisi vain hyväksyä ja pyrkiä siitä huolimatta parhaimpaan suoritukseensa. Kovimpien AAA-tason pelureiden seuraamisesta sai onneksi mukavasti lisämotivaatiota. Parhaimpien peliä seuratessa näyttää usein ettei tuulta olisi lainkaan, niin hyvin peli sujuu tuulesta huolimatta. Täytyy tosin muistaa, että nämä pelurit ovat pelanneet ja harjoitelleet tuulessa useita vuosia.

Omien pelien päätyttyä käytiin nappaamassa hiukan take away sapuskaa lähiravintolasta ja siirryttiin katsomon puolelle seurailemaan muiden matseja. Pelien päätyttyä osallistuttiin jälleen kenttien purkuun. Tämän jälkeen ukot olivatkin taas kohtuu valmiita siirtymään Jessica Houselle syömään ja lepuuttelemaan. Sellainen oli tämänkertainen turneepäivä. Seuraava turnee johon osallistumme pelaillaan 7.12. Nyt siis lisää reeniä=)

perjantai 14. marraskuuta 2008

Life on the beach

Taas alkaa yksi biitsintäyteinen viikko lähenemään huipennustaan eli sunnuntain turnausta. Viime sunnuntain turnauksen jälkeen lepäiltiin koko maanantaipäivä ja palauteltiin turnauksen moukaroimaa lihaksistoa. Tiistaina allekirjoittanut kävi leikkauttamassa kaikki haivenet päälaelta, eli vähän aikaa painetaan eteenpäin armeijalookilla. Tiistaina käytiin myös tekemässä kevyttä jumppaa punttisalilla, jonne meillä onkin jäsenyys vain alle parin viikon ajan enää. Siitä eteenpäin kaikki treeni tapahtuu rannalla ja sehän sopii meille. Oltiin käppäilemässä kämpille treenin jälkeen kun Big Al soitti ja pyysi illaksi valmennushommiin rannalle. Me sanottiin, että "roger that" ja kiirehdittiin kämpille murkinalle. Eipä olla ennen tehty valmennushommia biitsin parissa ja varsinkaan englannin kielellä, joten pientä jännitystä oli ilmassa. Onneksi olimme saaneet Chicolta pikakoulutuksen valmennusjuttuihin viime lauantaina biitsihallilla.

Hieman epäileväisenä paineltiin rannalle pystyttämään kenttiä valmennusiltaa varten. Hiljalleen alkoi ihmisiä valua rannalle ja lopulta sakkia oli n. 60 henkeä. Big Alin johdolla vedettiin koko porukan voimin alkulämmittely, jonka jälkeen ihmiset jaettiin taitojen perusteella kolmeen ryhmään. Aloittelijoille oli oma ryhmänsä, samoin keskitaitaville ja kokeneille. Jokaiselle ryhmälle oli kaksi valmentajaa, yksi hieman kokeneempi ja toinen valmennustouhuja vasta aloitteleva. Minä ja Lauri olimme siis kakkoskoutseina, mikä oli ihan hyvä systeemi alkuun. Valmentaminen oli aluksi yllättävän vaikeaa ja varsinkin aivan aloittelijoiden neuvominen oli haastavaa. Hyvin se kuitenkin alkoi suttaantumaan, kun sai vaan suunsa auki ja höpötettyä kaiken aikaa jotain :) Keskiviikkoiltana oltiin toistamiseen valmentamassa ja ainakin omalta osalta homma meni jo paljon paremmin. Kyllä kelpaa kun saa tehdä rannalla töitä leppoisten ihmisten kanssa ja samalla oppii kieltäkin vielä.

Oman valmennusuran aloittamisen lisäksi otettiin tällä viikolla myös pari valmennustuntia Chicolta. Heti kärkeen täytyy sanoa, että tämä mies on todellinen nero. Chico on pelannut ympäri maailmaa pari vuosikymmentä ja ilmeisesti tehnyt valmennushommia myös melko pitkään. Valtava määrä tietoa ja taitoa yhdistettynä Chicon leppoisaan mutta jämäkkään olemukseen luovat valmentajan vailla vertaa. Keskiviikkona ja tänään perjantaina oltiin kumpanakin pari tuntia treenaamassa Chicon opastuksella ja välittömästi päätimme ottaa valmennustunteja jatkossakin. Chico on opettanut meille juttuja, joita ei olisi osannut itse edes ajatella saatikka sitten oppia joskus itsekseen. Jo muutaman valmennuskerran jälkeen tuntuu, että on kehittynyt pelaajana selvästi. Koko kesän ajan kun otetaan valmennustunteja niin ainakin kaikki edellytykset on palata Suomeen täysin eri pelaajana. Saa nähdä miten käy toteutuksen kanssa ;)

Huomenna taidetaan ottaa vapaapäivä treeneistä ja duuneista. Painutaan varmaan keskustaan hieman shoppailemaan ja ottamaan rennosti. Siihen kaveriksi vielä kunnon hiilaritankkaus niin sunnuntaina kelpaa taas juosta pallon perässä turnauksessa :) Viime kerralla sijoituttiin siis kakkosiksi, joten sitä lähdetään parantamaan, mutta nöyrin mielin :) Turnauksen jälkeen siis päivitystä luvassa joko katkeran vuodatuksen tai voiton fiilistelyn merkeissä. Siellä Suomessa kun menette nukkumaan lauantai-iltana niin koittakaa nukahtaa peukut pystyssä :) Ne teistä, jotka riekkuvat vielä ravitsemusliikkeissä kahdentoista aikaan illalla, voivat nostaa peukkunsa silloin pystyyn ;)

maanantai 10. marraskuuta 2008

Just another weekend in paradise

Heips! Jälleen on yksi biitsin täyteinen viikonloppu takanapäin. Ohjelmaa oli taas sen verran kalenterissa, ettei tarvinnut juuri tumput suorina seisoskella =) Lauantaille oli sovittuna reissu Altonan urheilukeskukseen, missä oli tiedossa pieni biitsipalaveri Chicon vetämänä. Sunnuntai olikin puolestaan varattuna biitsiturneelle, johon ilmoittauduimme pelaamaan miesten AA-sarjaa. Pelien lisäksi sunnuntaille oli myös hieman töitä luvassa.

Launtai aamuna pummattiin kyyti Big Alilta Altonan urheilukeskukselle. Saavuttuamme perille biitsikentillä alkoikin Chicon pitämä treenisessio, johon meidän ei ollut alunperin tarkoitus osallistua...ei kuulosta hyvältä;) Suunnitelmissa oli pitää lepopäivä ja kerätä energiaa sunnuntain turnausta silmällä pitäen. Vanha tuttumme Andrew oli myös mestoilla ja houkutteli meitä mukaan treenailemaan. Yritimme pitäytyä suunnitelmassa, mutta about 10 sekunnin taivuttelun jälkeen olimme molemmat jo hiekalla temmeltämässä =) Chicon treeni oli varsin monipuolinen ja bueno kokonaisuus. Paljon monipuolisempaa settiä mitä olemme kahdestaan kentällä treenailleet. Hyviä treenivinkkejä jäi siis jälleen käteen. Treenin jälkeen oli vuorossa palaveerausta koskien Sunset Sessioneilla valmentamista. Chico antoi vinkkejä ja neuvoja aloittelevien sekä hieman edistyneempien biitsipelureiden valmentamisesta. Lisäksi kävimmme kentällä läpi muutamia harjoitteita, jotta saimme hiukan ideaa harjoitteiden tyylistä. Nyt meillä on siis kasassa todella lyhyt oppimäärä aloittelijoiden valmentamisesta =) Meidän lisäksi palaveriin osallistui myös muita valmentamisesta kiinnostuneita pelureita, joista suurin osa olikin meille jo entuudestaan tuttuja. Palaverin loputtua Andrew kyseli, että huvittaisiko meitä vielä pelata pari erää. Jälleen seurasimme järkähtämättä alkuperäistä suunnitelmaa ja...suostuimme =) Onneksi emme pelanneet enää kovin kauaa, joten vielä jäi paukkuja jäljelle sunnuntaitakin varten.

Sunnuntaina aamulla saimme nukkua pitkään aina klo 7.00 asti, sillä tällä kertaa emme osallistuneet biitsikenttien pystytykseen;) Ekan turneen päiväohjelma tuntui mielestämme hivenen liian raskaalta, joten tällä kertaa päätimme osallistua ainoastaan kenttien purkuun. Olo olikin pelien alkaessa ja muutenkin koko päivän ajan melkoisesti virkeämpi kuin viime kerralla. Aamulla siis ensin puurot vatsaan ja sitten siirtyminen South Melbournen biitsille. Alkuperäisen ohjelman mukaan meillä piti olla peli heti klo 9.00, joten aloimme heti ottaa hiukan lämpöä päälle. Tietysti yksi pelaajista oli myöhässä ja järjestys meni uusiksi juuri kun lämpö oli sopivasti otettu. No, alkusähellyksen jälkeen pelit lähtivät pyörimään jouhevasti ja myös Matti Myöhänenkin ilmestyi paikalle.

Miesten AA-sarjassa pelattiin 4 lohkoa, joissa kussakin oli 4 joukkuetta eli osallistuneita tiimejä oli yhteensä 16 kipaletta. Omat pelimme lähtivät liikkeelle varsin mainiosti ja selviydyimme omasta lohkosta voittajina jatkoon ottamalla kolme voittoa. Seuraavana vuorossa oli puolivälierät sekä välierät, jotka myös klaarasimme kohtuu vaivattomasti. Onnistuimme pelaamaan mielestäni varsin järkevää peliä sortumatta yliyrittämiseen. Yleensä pelimme onkin turnauksissa kaatunut omiin virheisiin, mutta tällä kertaa annoimme vastustajien tehdä virheet...biitsi on helppoa =) Edessä oli siis enää finaali, jossa kohtasimme oman alkulohkomme toiseksi sijoittuneen tiimin (olimme voittaneet tämän parin siis kertaalleen). Pääsimme pelaamaan finaalin biitsin center courtille, jota pomppulinna ympäröi. Arska paistoi, musiikki pauhasi ja katsojiakin oli kentän ympärille kertynyt ihan mukavasti. Tunnelma oli siis kohdillaan...tämä on biitsiä parhaimmillaan! Täydelliset puitteet eivät meitä valitettavasti auttaneet. Jälleen loppuivat akut melko perusteellisesti kesken ja oma pelimme oli ihan kamalaa. Tappio tuli finaalissa siis toistamiseen varsin selkein lukemin. Turnaus oli kuitenkin muuten osaltamme sujunut niin hyvin, että häviö ei jäänyt harmittamaan kovin pitkäksi aikaa. Mielestäni tämä oli paras turneesuoritus, johon olemme yltäneet.

Vielä oli edessä kenttien purku, jonka jälkeen yksi turnaus olisi jälleen paketissa. Purku sujuikin varsin nopeasti, sillä työväkeä oli tällä kertaa hivenen enemmän paikalla. Seuraavaksi oli edessä päivän kohokohta...mättöä!!! Nälkä rupesi olemaan melkoinen, sillä kello oli noin 20.00 kun saavuimme takaisin Jessica Houselle. Päivällä olimme syöneet pelien välillä ainoastaan jotain pientä välipalaa, joten nyt oli ISON ruuan aika. Tovin kuluttua molempien vatsat olivatkin halkeamispisteessä, joten syöminen oli valitettavasti lopetettava =) Sitten ei muuta kuin sängylle vatsan viereen elbailemaan ja odottelemaan seuraavaa auringonnousua;)

Ensi viikon sunnuntaina pelataankin jo seuraava turnee, johon aiomme osallistua. Nyt koitetaan palautella paikkoja pari päivää ja myöhemmin viikolla ehditään vetämään vielä parit treenit ennen seuraavaa koitosta. Kyselimme Chicolta myös yksityistunteja ja koitamme saada jotain jäjestettyä ennen seuraavaa tournamenttia. Näillä eväin kohti uusi haasteita!


Myöhästyneet isänpäivä onnittelut myös kaikille faijoille sinne Suomen suunnalle!

perjantai 7. marraskuuta 2008

Great Ocean Road

Termos! Luvattoman pitkä aika onkin kulunut viime päivityksestä, joten nyt kunnon pläjäys kuulumisia reisun päältä. Viime viikko oli melko arkinen jos täällä nyt mitään viikkoa voi arkiseksi sanoa. Alkuviikosta otettiin lepoa ja palauteltiin turnauksen rasittamia lihaksia. Myöhemmin viikolla treenailtiin taas salilla ja rannalla. Välipäivinä pööpöiltiin keskustassa ja Chapel Streetillä jo suht tutuissa maisemissa. Torstai-iltana oltiin normaaliin tapaan duunissa. Viime viikko olikin siis voimien keräilyä kuluvaa viikkoa varten. Maanantaina nimittäin noudettiin aamupäivällä vuokra-auto käyttöön kolmeksi päiväksi. Suunnaksi otettiin Great Ocean Road, joka on Melbournen länsipuolella rannikkoa pitkin kulkeva tie, jonka varrella on kaikenlaisia nähtävyyksiä ja viihtyisiä pikkukyliä. Alunperin aioimme lähteä reissuun Alin autolla, mutta turvauduimme kuitenkin vuokra-autoon, koska Alin auto on kuplavolkkari vuosimallia 1972. Tuon ikäinen biili sietäisi päästä jo eläkkeelle. Great Ocean Road on paikoitellen aika syheröistä tietä kallionkielekkeillä, eli jännitystä oli jo muutenkin luvassa.


Reissun päällä olemme nauttineet suuresti siitä, että voimme syödä aamupalan rauhassa ilman kiirettä töihin tai kouluun. Siispä emme tinkineet tästä maanantainakaan ja kävimme nappaamassa vuokra-auton keskustasta vasta klo11 aamupäivällä. Hieman jännitti lähteä harjoittelemaan täällä ajamista suoraan Melbournen ydinkeskustasta, mutta homma lähti kuitenkin ihan mukavasti toimimaan. Alkuun saimme muilta autoilijoilta välitöntä palautetta tööttäilyn muodossa. Autoksi oltiin valittu tuttu ja turvallinen Toyota Corolla, joka osoittautui loistavaksi valinnaksi. Emme tarkastaneet kuinka monta hummaa konepellin alla hyrräsi, mutta 1,8 litran moottori kiidätti pientä Corollaa varsin vauhdikkaasti. Vasemmalla puolella ajaminen ei sinänsä ollut kovin vaikeaa ja siihen tottui hetkessä. Hankalaa ajamisesta teki auton sisätilat, joka on periaatteessa peilikuva verrattuna suomalaisiin autoihin. Vaihdekeppiä tuli hamuiltua aina oikealta puolelta ja vilkkua vasemmasta viiksestä, vaikka homma toimi siis juuri päinvastoin. Alkuun vilkuttamisen sijasta pyyhimme tuulilasia melko ahkeraan tahtiin :)


Alkusekoilujen jälkeen löysimme moottoritielle ja lähdimme paahtamaan kohti Geelong nimistä kaupunkia, josta varsinainen Great Ocean Road lähtee. Baana oli todella hyvää ja kaistoista ei ollut pulaa. Saavuttiin Geelongiin tunnissa ja siellä löydettiin oikealle tielle ongelmitta. Great Ocean Roadin alkupätkä ei vielä räjäyttänyt tajuntaa ja noin tunnin verran köröteltiin aika normimaisemissa kunnes saavuttiin Torquay nimiseen kylään. Torquay on surffivaatteiden ja -varusteiden mekka, mikä kävi selväksi aika nopeasti, sillä putiikkeja oli pienellä alueella ehkä vajaat 15. Turha varmaan mainita, että me koluttiin liikkeitä silmät kiiluen ja suupielet kuolassa :) Pienten ostosten jälkeen matka jatkui kohti Lorne nimistä kylää ja maisemat alkoivat hiljalleen muuttumaan paremmiksi.



Lornessa alettiin katsella jo majapaikkaa yöksi ja vaihtoehtoihin tutustuttuamme valitsimme kerrankin kalleimman. Hetkeksi pystyimme unohtamaan nuukailun ja otimme huoneen Mantra nimisestä hotellista. Hintaa tuli huimat 45 euroa per hanuri ja huoneen lisäksi hintaan kuului aamupala, iltapala (2 olutta mieheen), pääsy uima-altaalle, saunaan ja porealtaaseen. Myös hotellihuoneessa oli oma poreallas. Ihan jees :) Seuraavana aamuna köröteltiin 10km sisämaahan ihmettelemään sademetsässä olevaa vesiputousta. Kuvat puhukoon puolestaan:



Tovin jälkeen maltoimme jatkaa matkaa Great Ocean Roadia pitkin länteen. Baana alkoi hiljalleen olemaan pelkkää mutkaa mutkan perään. Pudotus kielekkeeltä mereen kehoitti käyttämään myös jarrua välillä. Olosuhteet olivat siis loistavat Corollan ralliominaisuuksien testaamiseen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti nostattamaan hikikarpalot kartturin otsalle :) Seuraava etappi oli Otway treetop walk niminen sademetsään rakennettu kävelyreitti. Kyseessä ei ollut mikään ihan normi kävelypolku, sillä tämä kulki 25m korkeudella maasta. 47m korkeudella olevasta näköalatornista kelpasi silmäillä sademetsää. Hieman meinasi jännähikeä nousta pintaan, vaikka en yleensä kammoakaan korkeita paikkoja.


Laskeuduttuamme sademetsän korkeuksista jatkoimme edelleen pitkin Great Ocean Roadia. Suuntasimme Corollan ajovalot kohti Great Ocean Roadin kuuluisinta nähtävyyttä, Twelve Apostles nimistä kalliomuodostumaa. Saavuimme paikanpäälle juuri sopivasti ennen auringonlaskua, jolloin näkymät olivat parhaimmillaan. Aikoinaan merestä on noussut 12 kalliopatsasta ja paikka on nimetty sen mukaan. Valtavista patsaista on sittemmin sortunut ainakin kolme ja jatkuva aallokko pyrkii kaataman loputkin. Eiköhän maisemat kuitenkin pysy melko näyttävinä vielä hetken aikaa :)


Arskan laskeuduttua aloimme etsimään yöpaikkaa läheisestä Port Campbellin kylästä. Osa motelleista ja muista majoituspaikoista oli jo kiinni ja osa taas täyteen buukattuja. Mielessä kävi jo autossakin nukkuminen kunnes löydettiin auki oleva motelli ja sieltä vapaa huone. Oikeastaan kyseessä oli kokonainen asunto ja saatiin se ihan pilkkahintaan. Olohuone, keittiö, kaksi makuuhuonetta ja kylpyhuone varustettuna porealtaalla, 35e per naama. Uni tuli simmuun aika herkästi ja hyvien yöunien jälkeen jatkoimme taas matkaa kohti Great Ocean Roadin päätepistettä, Warrnambool nimistä kaupunkia. Matkalla oli rannalla tämmöisiä näkymiä:



Warrnamboolin keskustassa pööpöiltiin hetken aikaa kauppoja kierrellen ja maisemia ihmetellen. Jälleen oli aika nostaa kytkintä ja vielä ennen paluumatkaa käytiin Tower Hill nimisellä tulivuorialueella. Tulivuoren kraaterit eivät juuri säväyttäneet, mutta törmättiin sentään kenguruihin ja pari koalaakin bongattiin. Kenguista oli vaikea saada kuvaa läheltä, mutta koalat olivat sen verran lunkia porukkaa, etteivät juuri ihmisistä välittäneet.


Reilun parin päivän aikana oltiin ajeltu noin 300km päähän Melbournesta, joten oli aika kääntää ratti kohti Jessica Housea, joka alkaa tuntua jo kodilta vajaan kahden kuukauden asustelun jälkeen. Paluumatka posotettiin sisämaassa kulkevaa tavallista maantietä pitkin. Aurinko oli jo laskenut, kun saavuttiin Melbournen lähettyville ja kaupungin valot olivat todella vaikuttavan näköiset. Saavuttiin kaupunkialueelle valtavaa West Gate Bridgeä pitkin, jonka päältä kelpasi silmäillä keskustan pilvenpiirtäjiä yövalaistuksessa. Pari kertaa taas ajeltiin harhaan, mutta löydettiin lopulta St Kildaan ja kämpille. Väsy oli melkoinen, joten vain tärkeimmät toimet jaksoi hoitaa ennen nukkumaanmenoa. Eli äiteelle viestiä, että ollaan ehjänä perillä :) Loistava reissu oli ja voin suositella Great Ocean Roadia kaikille täällä päin joskus vieraileville!

Loppuun vielä linkki kuvakansioon. Tällä kertaa vähän isompi kuvapläjäys:
http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/GreatOceanRoad#

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Reissun paras päivä

Hazaa! Viime lauantaina hieraistiin unihiekat silmiltä jo hyvissä ajoin ennen kukonlaulua. Pystyssä oltiin siis jo klo 5.00. Ohjelmassa oli jälleen duunia South Melbournen biitsillä, missä järjestettiin Legends Event niminen turnaus. Turnauksessa oli sarjat sekä miehille että naisille ja näiden lisäksi vielä eräänlainen sekasarja legendoille. Legendojen sarjaan oli asetettu pelaajille pari osallistumisvaatimusta. Pelaajan tuli olla joko voittanut korkeimman tason (AAA-taso) turnauksen tai olla pelannut vähintään 7v. AAA-tasolla. Päivän aikana kentällä nähtiinkin varsin legendaarisia pelaajia lajin parista. Arvioin, että osalle oli ikääkin ehtinyt karttua jo 40-50 vuoden verran. Tästä huolimatta monilla oli vielä biitsitatsi erinomaisesti tallella, joten hyvistä peleistä päästiin nauttimaan leppoisassa old school tunnelmassa=)

Ilmoittauduimme myös pelaamaan miesten sarjaan. Legendoiksi meitä ei ihan vielä kelpuutettu;) Sarjamme oli yhdistelmä A ja AA-tason tiimeistä. Taso oli siis sarjassamme melkoisesti AAA-tasoa alempaa. Päivän ohjelmasta muodostui seuraavanlainen: aamulla kenttien sekä muiden faciliteettien pystytys ja illalla koko homman kasaaminen. Siinä välissä sitten vielä omat biitsipelit ja tiestysti arskan ottoa. Tiedossa oli siis kaiken kaikkiaan varsin kiireinen ja rankkakin päivä.

Keli oli onneksi kohdillaan koko päivän. Lämpöä oli noin 30 astetta ja tuulikin puhalteli vain miedosti rannalla. Omat pelimme sujuivat kohtuulisesti. Tuuleenkaan emme tällä kertaa voineet hajota, vaikka ajoittain hivenen puhaltelikin=) Parhaaseen osaamiseemme emme yltäneet, mutta hauskaa oli silti pelatessa. Se on pääasia! Taso sarjassamme ei ollut järin kova, sillä finaalimatsiin asti päivän suorituksilla ylsimme. Finaalissa tuli sitten tappio parempaa tiimiä vastaan, joten hopeatila jäi lapaseen. Finaalissa olimme molemmat aivan kuolleita. Kärsimme kunnon nestehukasta ja lihaskramppejakin alkoi allekirjoittaneelle ilmestyä... niin niin, seli seli=)

Edessä oli vielä kenttien ja muiden kamojen pakkaaminen kohtuu seesteisessä olotilassa=) Turnaus oli paketissa siinä seiskan maissa, jonka jälkeen suuntasimme vielä Vicbeach porukan kanssa rannalla sijaitsevaan The Beach raflaan. Siellä nautimme vielä porukalla parit oluset ikään kuin varmistaen vielä pystyyn kuolleemman olotilan;) Kämpille asti kun jossain vaiheessa hortoiltiin niin rupesi silmäluomet painamaan lähemmäs tonnia. Jonkin aikaa kuitenkin jaksettiin vielä päivän tapahtumia Antin kanssa fiilistellä ja lopullinen tuomio olikin "reissun paras päivä". Tällaisen päivän jälkeen kun kaatui sänkyyn, niin ehti nukahtaa jo ennen kuin pää kosketti tyynyä=)

torstai 23. lokakuuta 2008

Hermolepoa

Haj, taas tapahtuu! Treenailtiin taas vaihteeksi biitsihommia sunnuntaina ja maanantaina rannalla jäätävässä tuulessa. Lopputuloksena totaalinen hajoaminen :) Suomessa on saanut nauttia lähes tuulettomista olosuhteista, joten nyt kun tuuli tahtoo viedä pallon mennessään niin koko homma ei yhtäkkiä olekaan enää niin hauskaa. Kentällä pitäisi tehdä paljon enemmän hommia, jotta pallo pysyisi kontrollissa. Me ollaan fiksuina jätkinä treenattu itsemme ylikunnon partaalle, joten liikettä ei kentällä juuri näy. Tämän vyyhdin purkaminen vaatii siis lepoa sekä lepoa. Eiköhän se motivaatio taas löydy kun saadaan maitohapot liikkeelle lihaksistosta.

Maanantaina lähdettiin illalla vielä päästelemään höyryjä biitsihommiin turhautumisen jälkeen. Päädyttiin St Kilda Pierille auringonlaskun aikoihin ja päätettiin käydä kurkkaamassa josko nähtäisiin pingviinejä. Kyseessä ei ollut suinkaan mikään viininhuuruinen päähänpisto vaan Pierin päässä tosiaankin asustaa pingviinejä. Tämä St Kildan alueella viihtyvä laji on kaikkein pienin pingviinilajeista ja aika minikokoisia ne olivatkin. Köpöteltiin Pierin päähän ja sinne oli rakennettu pingujen bongausta varten pieni laiturin tapainen tasanne. Jonkin ajan päästä auringonlaskun jälkeen alkoi kuulumaan kivikon seasta pingujen uikutusta. Yllättäen ne kömpivät sieltä esiin ja tulivat poseeraamaan ihan metrin parin päähän. Harmi vaan, että oli niin pimeää ettei meidän pokkareilla oikein saanut kunnon fotoja niistä. Tuntui aika omituiselta nähdä pingviinejä muutaman sadan metrin päästä omasta kämpästä :) Samassa mestassa hengaili myös vesirottia, jotka olivat niin vikkeliä ettei saanut millään kuvaan. Myöhemmin samana iltana nähtiin tuossa lähipuistossa joku toistaiseksi tunnistamaton otus. Mikä lienee.. opossumi tms :) Käykää katsomassa kuvat. Tunnistajalle mainetta ja kunniaa!

Tiistaina teki mieli lähteä jonnekin keskustan suunnalle kikkailemaan, mutta ydinkeskustan hektisyys ei oikein kiinnostanut tällä kertaa. Asetettiin suuntima kohti Royal Botanic Gardensia ja valinta oli kerrassaan mainio. Varsinaista hermolepoa silmää hivelevissä maisemissa. Me kun ollaan niin kovin stressaantuneita niin vähän leppoisampi päivä oli paikallaan ;) Alkuun törmättiin ensimmäisen maailmansodan muistomerkkiin, joka näytti alkuun pieneltä kreikkalaiselta temppeliltä. Kreikassa en oo muistaakseni kyllä koskaan käynyt, mutta sillanen tuntuma siitä tuli :) Rakennukseen pääsi sisälle ja siellä oli kahdessa kerroksessa kaikkea ihmeteltävää. Myös parvekkeelle pääsi katselemaan maisemia. Historiasta kiinnostuneille varsin mielenkiintoinen mesta. Meillä alkoi liika sivistys tursuamaan korvista, joten paineltiin kohti Royal Botanic Gardensia. Luvassa oli 38 hehtaaria viimeisen päälle hyvin hoidettua puistoaluetta, jossa oli yli 52 000 erillistä kasvia. Kuvat puhukoon puolestaan. Kerrassaan loistava paikka!



Puistokierroksen jälkeen käytiin vielä fillaroimassa Melbourne Cricket Groundin luona. MCG on Melbournen isoin stadioni ja aivan ydinkeskustan tuntumassa. Päivän viimeinen tutustumiskierros oli juuri menossa, joten meidän osalta tutustuminen stadionin sisäosiin jäi toiseen kertaan. Aussifutisliiga alkaa tässä lähikuukausina ja mehän ollaan ehdottomasti menossa katsomaan ainakin yksi matsi. MCG vetää semmoiset hieman päälle 100 000 katsojaa. Eiköhän tunnelmaa siis riitä :) Ei olla taidettu tästä aussifutiksesta paljoa kertoa, siispä tähän väliin pieni tietoisku. Kyseessä on siis Australian Rules Football, joka on kieroutunut sekoitus rugbya, jenkkifutista ja eurooppalaista futista. Kenttä on soikion muotoinen ja ihan perkuleen pitkä. Molemmissa päissä on hieman jenkkifutiksen tyyliin kaksi tolppaa pystyssä ja tavoitteena on toimittaa pallo vastustajan tolppien välistä. Pallo on samantyyppinen kuin jenkkifutiksessa ja rugbyssa. Palloa saa heittää ja potkaista. Aina kun pelaaja saa kiinni potkaistun pallon, pelaaja saa vaparin siltä paikalta. Yhdessä matsissa tulee aika reilusti maaleja ja suurin osa niistä potkaisemalla. Montaa matsia ei tarvinnut katsoa kun oltiin ihan koukussa lajiin :) Paljon viihdyttävämpää katsottavaa kuin mikään muu futislaji. Kauden ollessa käynnissä täällä ei juuri mistään muusta urheilusta puhutakaan kuin aussifutiksesta. Wikipedian mukaan Suomessakin pelataan aussifutista peräti kahden joukkueen voimin ja toinen niistä on Halikosta?! Pitänee harkita joukkueeseen liittymistä kun kotiudutaan täältä joskus :)

Tänään torstaina mennään taas illemmalla hommiin rannalle. Torstaisin VicBeach järjestää peli-illan, jossa pelaillaan lähinnä 4vs4 pelejä ja varsin leppoisissa tunnelmissa. Meidän hommana on pistää kentät pystyyn, tuomaroida pelejä ja purkaa kentät. Mukavaa hommaa ja samalla voi tsiigailla myös tipuja ;) Kysytään illalla Alilta josko saataisiin auto käyttöön vaikka alkuviikosta muutamaksi päiväksi. Tarkoituksena on lähteä tsekkaamaan yksi Melbournen alueen tunnetuimmista nähtävyyksistä, Great Ocean Road, joka on vajaat 300km pitkä rannikkoa pitkin kiemurteleva tie. Matkan varrella pitäisi olla monenlaista nähtävää ja kaikki kehuvat maisemia uskomattomiksi. Kapea tie kallionkielekkeellä kuulostaa sopivalta paikalta totutella vasemmanpuoliseen liikenteeseen ;) Noniin, äitien ei tarvitse hötkyillä yhtään! Kyllä me vähän reenaillaan ensin sivuteillä :)

Lopuksi vielä linkit kuvakansioihin:
http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/Otuksia#
http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/Muistomerkki#
http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/RoyalBotanicGardens#

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Uusia tarinoita

Hos! Hengissä ollaan vielä, jos joku ehti jo huolestua=) Yli viikko on jo näemmä vierähtänyt viime kerran blogitarinoista. Blogipäivitykset rupeavat varmasti hivenen harvenemaan, kun toimet täällä muuttuvat meille hivenen arkisemmiksi. Uutta kerrottavaa ei tule enää ihan samaa tahtia kuin reissun alussa. Samoista "perus" touhuiluistakaan ei jaksa aina jauhaa=) Nyt on kuitenkin taas jotain uutta kerrottavaa, joten ei muuta kuin asiaan.

Viime viikolla käytiin jälleen muutaman kerran South Melbournen biitsillä hypistelemässä palloa. Yhtenä päivänä oltiin ennestään tutun "Big" Alin kanssa reenailemassa, joka näytti meille hiukan mallia miten pallolle annetaan kyytiä=) Mukana treenailemassa oli myös Saksalainen tyyppi (Stefan), johon olemme biitsitouhujen lomassa tutustuneet. Sovimmekin Alin kanssa, että reenailemme porukalla uudestaan taas ensi viikolla.

Viime lauantaina tehtiinkin sitten pieni kaupunkikierros ja tutustuttiin muutamiin uusiin paikkoihin keskustan tuntumassa. Ensin napattiin trami kohti keskustaa, missä loikattiin pikaisesti toiseen tramiin ja ajeltiin kohti Queen Victoria Marketia. Queen Victoria Market on iso torin kaltainen alue keskustan pohjoisosassa, jossa myydään vaikka minkälaista tavaraa. Röhnäkojuja on ihan hirvittävä määrä ja niissä on tarjolla enimmäkseen edullisia vaatteita sekä matkamuistoja. Alueella on myös kauppahalli, josta saa tuoretta lihaa, leipää, juustoa jne. Näiden lisäksi kasvis-ja hedelmäkojuja on todella paljon omassa ryppäässään. Erityisesti hedelmämyyjät pitivät toinen toistaan kovempaa mekkalaa yrittäessään myydä omia hetelmiään. Röhnää, meteliä, tuoksuja sekä hulinaa riitti ja niistä koostuikin omanlainen tunnelma Queen Victoria Marketille.



Käveltyämme jonkin aikaa toria summanmutikassa ristiin rastiin olimme taas yllättäen aivan kuutamolla...oli siis aika vaihtaa maisemaa=) Seuraava pysäkki oli ydinkeskustassa sijaitseva ostoskeskus nimeltään D.F.O (Direct Factory Outlets). Ostoskeskus sijaitsee Suothern Cross Stationin (juna-asema) yläkerrassa. Taas ihmeteltiin jonkin aikaa valtavan kokoisen hallin tarjontaa ja otettiin kompassiin vielä yksi uusi suuntima.



Päivän viimeisenä kohteena oli Yarra joen varrella sijaitseva Crown Entertainment Complex. Mistä sitä sitten taas aloittaisi...hirveän kokoinen paikka=) Crowniin kuuluu liiketilaa noin kahden korttelin verran ja kerroksia oli muistaakeni neljä tsipaletta. Tiedossa oli siis taas vaellusta muistuttava tutkimusmatka. Paikan koosta kertoo hyvin jo ravintoloiden ja kahviloiden määrä, joita taisi olla yhteensä noin 50. Lisäksi kompleksissa on eteläisen pallonpuoliskon yksi suurimmista, ellei jopa suurin kasino. Näiden lisäksi Crownista löytyy leffateatteri usealla näyttämöllä, hotelli, erilaisia kauppoja, keilaratoja ja jonkinlainen suuri esiintymislavakin. Kasinolla ihmeteltiin hälinää ja valoja hetken aikaa, mutta yksikätisiä ei ruvettu sen enempää kiskomaan. Antti löysi pohjakerroksesta vielä pokerihuoneenkin, jossa taisi olla noin 30 kahdeksan hengen pöytää. Vaelleltiin paikkaa ympäriinsä ja yritettiin saada jonkinlaista käsitystä paikan pohjapiirroksesta...kohtuu pihalla oltiin siis taas perinteisesti=) Jossain vaiheessa eksyttiin mm. Crown Towers hotellin aulaan. Hetken aikaa tuijoteltiin ympärillemme ja yhdessä tuumin todettiin "Hienoin hotellin aula, jossa olen koskaan käynyt."





Päivän päätteeksi napattiin vielä leffaliput Crownin Village Cinemasta ja käytiin väijymässä uusi Max Payne lehva. Kummaltakaan ei kovinkaan kummoista arvosanaa pätkälle tippunut. Odotellaankin jo kovasti uuden Bondin saapumista teattereihin. Meinattiin mennä katsomaan Jamesia ns. Gold Class teatteriin...enpä paljasta siitä vielä sen enempää;) Melbourne vaikenee...

Vielä muutama linkki kaupanpäällisiksi...

Queen Victoria Market:
www.qvm.com.au/

DFO:
http://www.dfo.com.au/site.html

Crown:
http://www.crowncasino.com.au/

maanantai 13. lokakuuta 2008

Kostea viikonloppu

Viime päivityksestä onkin taas sen verran aikaa, että tapahtumaraportti alkaa olla paikallaan. Viime viikon arkipäivät olivat aika hiljaiseloa kun itse sairastelin flunssaa vaan ja Lauri kävi treenailemassa molempien puolesta. Tauti ei tahtonut parantua sitten millään, enkä ole vieläkään ihan kunnossa. Tosin tällä hetkellä kunto on muutenkin vähän heikonlainen viikonlopun jäljiltä :) Lauantaina lähdettiin taas keskustaan kiertelemään ja jälleen kerran löydettiin uusia ostoskeskuksia ja muuta ihmeteltävää. Pelkästään keskustassa saisi kulumaan helposti pari kolme viikkoa :) Siinä kun oltiin lähdössä keskustasta ja odoteltiin tramia pysäkillä, niin Lauri alkoi pohdiskelemaan ääneen, että sunnuntaina voisi mennä biitsille treenailemaan aamulla. Taas vaihteeksi nappulat loksahti samantien paikoilleen, kun Tamsiniltä tuli tekstiviesti, jossa hän kyseli meitä aamulla treenaamaan. Hyvillä mielin paineltiin kämpille tietäen, että seuraavana päivänä on luvassa lähes 30C kelit ja biitsitreenit pitkästä aikaa.

Kämpän lähistöllä alkoi grillisapuskan tuoksu hivelemään hajuhermoja ja lähempänä alkoi kuulumaan vironkielistä puhetta. Meidän virolaiset naapurit olivat grillauspuuhissa ja mehän liityttiin välittömästi seuraan. Sopivasti jääkaapista löytyi lihaa grilliin ja muutama olut juomaksi. Kun muutettiin Jessica Houseen, virolaisia asui isompikin porukka täällä, mutta nyt kämpässä asui enää yksi pariskunta. Tosi mukavaa porukkaa ovat ja tullaan hyvin juttuun. He olivat valinneet ruokajuomaksi tuoremehua terästettynä vodkalla, joten olihan meidänkin pakko siirtyä hieman olutta vahvempiin juomiin :) Onneksi ei löytynyt mitään viiniä jäykempää kämpiltä. Ilta menikin sitten aika mukavasti virolaisten kanssa istuskellessa. Reilun neljän litran viinitonkka ei tuntunut millään keventyvän, vaikka saatettiin hieman juovuksissakin olla. Virolaistytöllä oli duunipäivä sunnuntaina, joten hän painui suht aikasin nukkumaan ja jätti meidät äijäporukalla parantamaan maailmaa. Vodkapullo hulahti tyhjäksi ja tällä virolaisella kaverilla alkoi olla tossut melkoisen sekaisin. Englannin kielen taso laski tasaiseen tahtiin ja puheenaiheet vaihteli politiikasta politiikkaan. Muistettiin ehkä hitusen liian myöhään, että aamulla pitäisi olla biitsillä treenaamassa. Ei muuta kuin buranat nassuun ja tuutumaan. Aamulla saattoi olla hiukan karvas maku suussa, mutta selvittiin kunnialla biitsille ajoissa. Tamsin ja hänen parinsa Louise olivat jo treenaamassa kun saavuttiin ja pienen lämmittelyn jälkeen pelattiin muutama erä heitä vastaan. Takkiinhan siinä tuli aika rankasti kun viinit painoi vielä pohkeessa :)

Pelien jälkeen käytiin pulahtamassa meressä ja lähdettiin tallustamaan kämpille päin. Seuraavaksi ohjelmassa oli Chicon 40v synttärit keskustan suunnalla. Kovin on ystävällistä porukkaa kun parin viikon tuntemisen jälkeen saadaan kutsu synttäripippaloihin. Lauantaina oltiin ostettu pottu Finlandia vodkaa lahjaksi ja se paketoituna lähdettiin etsimään juhlapaikkaa. Kemut oli Labour In Vain nimisessä baarissa hieman ydinkeskustan ulkopuolella. Yllätys oli melkoinen kun paineltiin sisään baariin. Tajuttoman pieni baari oli tungettu aivan täyteen ihmisiä ja sisällä pystyi juuri ja juuri liikkumaan. Tunnelmaa siis ainakin riitti :) Jokin paikallinen rokkibändi piti huolta, että porukkaa viihtyi ja Chicokin kävi vinguttamassa kitaraa yhden biisin verran. Nipin kanssa pysyteltiin koko ilta sopivan lähellä baaritiskiä, jotta nestetasapaino pysyisi kunnossa. Mukavat juhlat oli ja saatiin taas läjä uusia kavereita, joiden nimistä muistetaan ehkä kaksi :)

Tänään (maanantaina) ollaan loikoiltu kämpillä ja suunniteltu mitä kaikkea lähiaikoina touhutaan. Al lupasi lainata meille autoa, joten eiköhän tästä joku reissu pian kehkeydy. Vähän jännittää Alin puolesta, että kuinka monessa osassa hän saa auton takaisin meiltä :) Tasmaniassa ajateltiin myös käydä kun sinne pääsee lentäen tai laivalla melko edullisesti. St Kildan ja Melbournen keskustankin alueella riittää vielä nähtävää, joten ei ainakaan aika tule pitkäksi :)

Muistakaa muuten lukea alta maantiedon oppitunti made by Lauri!

Seuraavaa päivitystä odotellessa voi käydä tsekkaamassa parit uudet fotot täältä:
http://picasaweb.google.fi/Biitsiblogi/LauantaiKeskustassa

Maantiedon oppitunti

Tällä kertaa luvassa hivenen erilainen blogipäivitys. Zoomailin Australiaa Google Earthin avulla pikkusen tarkemmin ja nappasin joitain satelliittikuvia talteen. Koitan nyt kuvien avulla hiukan täsmennellä sijaintiamme täällä lätäkön keskellä. Kuvasarjassa lähdetään liikkeelle noin 4700km korkeudelta ja lopuksi päädytään alle 100m korkeudelle. Klikkailkaa kuvia isommiksi, jotta saatte selvää.


Australia kokonaisuudessaan


Kaakkois-Australia


Melbourne hivenen lähempää. Kuvaan merkitty muutamia paikkoja.

Jessica House = meitin kämppä
St Kilda Sea Bath = kuntokeskus jonne otimme jäsenyydet
Albert Park = puisto (rohmulat ajetaan siis täällä)
South Melbourne Beach = biitsikenttiä (täällä kävimme töissä edellis viikolla)
Melbourne = ydinkeskusta


St Kildan alue


Rantaviivaa. Kuvassa oleva satamalaituri on St Kilda Pier


Jessica Housen ympäristöä. Jessica House rajattu keltaisella. Kuvan oikealla laidalla kulkeva Fitzroy Street on hivenen suurempi katu, jolla on mm. paljon ravintoloita. Fitzroylla sekä sen poikkikaduilla (Canterbury Road sekä Park Lanella) kulkee trameja, joiden kanssa olemme matkustelleet keskustan suuntaan. Päivälippu tramiin maksaa 6,5$ eli rapiat kolme euroa.


Jessica House läheltä. Nuppineula osoittaa juurikin meidän kämpän kattoon=)

tiistai 7. lokakuuta 2008

Elävää kuvaa

No johan nyt päivitystä pukkaa kun yhteydet pelaa vihdoinkin! Tässä Nipin tekstin höysteeksi muutama kuva ja videonpätkä.

Video:
http://www.youtube.com/watch?v=kdgi9jDaybg

Kuvat:
http://picasaweb.google.fi/Biitsiblogi/Biitsiturnaus#

Yhteys pätkii

Haloo?...haloo? No nyt taitaa yhteys taas toimia. Viime blogipäivityksestä onkin jo vierähtänyt tovi, koska nettiyhteys on hiukan kiukutellut täällä Jessica Housella. Välillä onkin ikävä koto Suomen ensiluokkaisia yhteyksiä. Vuokranantajamme Rogerkin sanoi, että meidät on hemmoteltu piloille Suomen yhteyksillä=) Antti on yrittänyt jo usean päivän ajan saada Youtubeen uuden videopätkän nähtäville, mutta paksu leidi ei ole vielä laulanut;) Videolla on hiukan tunnelmia biitsiturnauksen viimeiseltä paivältä. Kertailen nyt alustukseksi hiukan viime viikon tapahtumia, ennen Antin tuottaman videopätkän ensi-iltaa.

Keskiviikkona oli perussettiä duunin osalta. Aikaisin aamulla kentät puolihorroksessa pystyyn ja ehtoolla taas totutusti purku. Välissä ehdittiin tekemään toki parit biitsireenit hiekalla. Tuollaisella päiväohjelmalla ei iltaisin tarvitse nukkumattia kauaa odotella=) Torstaina "normiduunien" lisäksi tuomaroitiin pari biitsimatsia sekä noudettiin Chicon kanssa pomppulinna (biitsikentän ympärille täytettävä rinkula) Altonan beach keskuksesta. Keskus on todella iso halli, jossa on mahdollista harrastaa lukuisia eri urheilualajeja. Kiipeily, aussifutis, biitsi, verkkopallo ja nyrkkeily jäivät tarjonnasta ainakin mieleen.



Perjantaina asennettiin pomppulinna porukalla center courtin ympärille. Pomppulinnan tarkoitus on tuoda hiukan lisätunnelmaa ja näyttävyyttä finaalimatseihin... mitään käytönnön hyötyä siitä siis ei ole. Aamupäivällä keli suosi ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Iltapäivällä sää kääntyikin sitten täysin päälaelleen. Vettä tuli kuin saavista ja todella kova ja kylmä tuuli puhalsi mereltä päin. Tietysti tuomaroimme juuri kovimman myräkän aikaan yhden matsin! Suunnileen kaikki muut olivat sateen suojassa telttojen alla. Ottelun jölkeen olimme molemmat aivan jäässä ja litimärkiä. Onneksi Al määräsi meidät tauolle lämmittelemään. Hortoilimme hampaat kalisten lähistöllä sijaitsevaan kauppaan, josta sai onneksi sekä lämmintä juotavaa että syötävää. Kaupan tädistä tuli lähes oma äiti mieleen, joka otti paleltuneet pojat heti hoivaansa=) Jälleen yksi oiva esimerkki täkäläisestä ystävällisyydestä ja huolenpidosta. Lämmitelytauon jälkeen oltiinkin taas täynnä virtaa ja rykäistiin kentät vielä viimeisen kerran pakettiin tämän turneen osalta. Duunien jälkeen Al kiitteli avustamme ja kehui ahkeraa työskentelyämme. Ehkäpä duunia on siis vielä jatkossakin tarjolla=) Perjantai illalla oltiin molemmat aika kuitteja, mutta kuvailtiin vielä hiukan tunnelmia tulossa olevalle videolle. Älkää siis ihmetelkö, jos ollaan hiukan nuutuneen oloisia=)



Lauantai aamuna saikin sitten nukkua vihdoin kunnolla ja pitkään! Karistettuamme unihiekat silmiltämme lähdimme tutkailemaan vielä osittain tuntematonta Chapel Streetiä. Ensi alkuun käväisimme lyhentelemässä lettejä yhdessä kadun lukuisista parturiliikkeistä. Olikin hauskaa selittää ensimmäistä kertaa elämässä parturille englanniksi miten hiukset tulisi leikellä. No, samalla tavalla ne hiukset katkesivat tälläkin puolen maapalloa ja nyt on taas molempien reuhkat jotenkin hallinnassa=) Jossain vaiheessa epäilin kylläkin hiusmallini muuttuvan irokeesiksi, mutta näin ei kuitenkaan lopulta käynyt;) Muutamia putiikkeja Chapelilla jälleen kierreltiin ja jotain taas vaihteeksi löydettiinkin. Aussifutis pelipaidat tarttuivat molemmille ainakin mukaan. Valintakriteerinä oli jälleen löytää hienoimman näköinen paita, joukkueella ei ollut väliä=) Sattumalta molempien silmää miellytti sopivasti St Kilda Saintsien paita, joten uskalletaan laittaa paidat päälle täällä St Kildankin alueella=) Tämmönen setti tällä kertaa. Video ilmestyy toivottavasti piakkoin nähtäville.

tiistai 30. syyskuuta 2008

Eka duunipäivä

Tervehdys taas täältä pallon toiselta puolelta! Lomailu vaihtui eilen työntekoon, kun singahdettiin hieman auringonnousun jälkeen South Melbourne beachille auttamaan turnausjärjestelyissä. Paikan päälle päästyämme ropisteltiin viimeiset unihiekat silmistämme ja ryhdyttiin purkamaan tavaroita pakettiautosta, jonka Chico oli juuri pöräyttänyt biitsin reunalle. Paku oli kattoon asti täynnä kamaa, joten laitettiin hihat heilumaan. Auttamassa oli myös Al, joka on ilmeisesti juuri lopetellut lentopallouransa ja siirtynyt järjestämään turnauksia Chicon kanssa. Myös Tamsin niminen tyttö oli mukana porukassa. Myöhemmin päivällä selvisi, että Tamsin oli sijoittunut naisten biitsissä viidennelle sijalle Pekingin olympialaisissa :) Aluksi pystytettiin muutama teltta toimitsijoita varten ja sen jälkeen Chico ja Al näyttivät miten verkot ja rajanauhat laitetaan paikkaansa. Oppitunnista viisastuneena laitettiin kahdestaan yhteensä seitsemän kenttää pelikuntoon. Mukavan lepposaa touhua tuo kenttien pystyttely varsinkin kun Al sai vielä poppivehkeet soimaan :) Tunnelma alkoi olla kohdillaan kun pelaajia saapui kentälle ja arska lämmitti ilmaa.

Katseltiin hetken aikaa ensimmäisiä matseja ja lähdettiin sitten ottamaan välilepoa kämpille. Itse olin katsonut edellisenä yönä Formulaa ja yönunet olivat jääneet pariin tuntiin. Joten vatsa täyteen puuroa ja pää tyynyyn. Reilun tunnin päästä Nipi alkoi potkimaan meikäläistä ylös sängystä ja patistamaan salille. Siispä käytiin tekemässä punttijumpat ja taas kämpille ottamaan lepoa. Al kuitenkin soitteli ja pyysi tulemaan hieman aikaisemmin biitsille purkuhommiin. Kelattiin mankeleilla taas paikan päälle ja siellä olikin viimeiset pelit menossa. Fiilisteltiin tunnelmaa taas hetki, jonka jälkeen laitettiin aamulla pystytetty leiri ja kentät kasaan. Sullottiin romut pakuun ja näin oli eka päivä pulkassa. Tosiaan mukavaa touhua ja yhteensä vain reilut neljä tuntia päivässä. Edelleen pitää ihmetellä kuinka hyvä tuuri on käynyt, että ollaan päästy heti unelmatöihin ja tutustuttu Melbournen biitsiporukoihin. Täytyy koputtaa puuta oikein kaksin käsin.

Eilen oli puhetta vielä, että voitaisiin ehkä treenailla Tamsinin ja hänen treeniporukan kanssa tulevana kesänä. Mietittiin vaan, että mahtaakohan meistä olla minkäänlaista vastusta olympiatason pelureille. Kohtuu nöyrää poikaa siis oltiin :) Tamsin ei ollut muuten mikään ihan lyhyt tyttö.. vaivaiset 193 senttiä pituutta :) Meille kyllä sopisi vallan mainiosti jos päästäisiin tämän tason urheilijoiden kanssa treenaamaan. Saapi nähdä siis mitä kesä tuo tullessaan.

Tänään (tiistaina) oli taas sama setti aamulla ja nyt homma meni jo suht rutiinilla. Kentät olivat pystyssä hyvissä ajoin ennen pelien alkamista. Hommien jälkeen Chico kaivoi pakusta ylimääräisen verkon ja rajat, jotka saatiin lainaksi. Al lupasi vielä hommata meille pari uutta palloa melko hyvään hintaan huomiseksi. Alkaa olla vermeitä sen verran kasassa, että kelpaa treenata. Ovat kyllä aivan loistavia ja auttavaisia tyyppejä nämä Chico, Al ja Tamsin. Nyt lepuutellaan hetki kämpillä ja odotellaan, että ilma lämpiää vielä muutaman asteen ennen kuin painutaan rannalle testaamaan Chicon antamia kamppeita. Näin se homma etenee!

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Fillariretki

Lauantaina päätettiin laajentaa reviiriä pienellä pyörälenkillä. Etäisyydet uusille mestoille rupeavat venymään sen verta pitkiksi, että ilman fillareita kengänpohjat kuluisi kohta jo puhki. Aamulla pakkailtiin hiukan evästä messiin ja napattiin fillarit kankkujen alle. Tähän asti ollaan tutkiskeltu rantaa enempi lännen suuntaan, mutta tänään tehtiin tottumuksiin u-käännös ja suunnattiin rantaa kohti itää. Keli ei ollut lähtiessä järin lämmin ja vastatuultakin oli vielä kaupanpäällisiksi. Tämä ei kuitenkaan meidän menoa haitannut, vaan matka taittui kepeästi kaikkea uutta ihmetellessä. Poljeskelimme koko matkan rantaviivaa seurailevaa pyörätietä pitkin, joten maisemat olivat koko ajan mahtavat sekä merta että Melbournen keskustaa kohti.


Matkalla vilkuilimme myös rannalle pystytettyjä huusholleja. Paljon oli ihan arkisen näköisiä omakotitaloja (tosin erityylisiä kuin Suomessa), mutta toisinaan taas todella hulppeita ja moderneja kämppiä. Talot olivat jakaantuneet varsin selkeästi tavallisten pulliaisten sekä paremmiston alueisiin. Rannalta päin tarkasteltuna jäikin tuntuma, että hienommat alueet sijaitsivat pierien (satamalaituri, jonka yhteydessä usein myös paatteja) tuntumassa ja tavallisempaa asutusta oli sitten pierien välillä.


Hieman kuoppaista pyörätietä olisi jatkunut varmasti vielä vaikka millä mitalla, mutta aikataulumme rupesi kiristymään. "Mitä ihmettä, eihän lomalaisilla voi olla aikataulua!?" Eilen oli, sillä telkusta oli tulossa Aussifutiksen (eri kuin rugby) suuri Grand Final matsi=) Aussifutis tuntuu olevan todella suosittua Melbournessa ja finaalia onkin hehkutettu telkussa koko viime viikko. Jälleen heitettiin siis uukkari ja otettiin suuntimaksi Jessica House hacienda. Onneksi tällä kertaa selkään hönki myötätuuli ja pilvetkin olivat väistyneet auringon tieltä. Paiskattiin paidat reppuihin, vedettiin apanderirapit (aurinkorasvat;)) pintaan ja sitten annettiin munamankelien rullata=)

Missasimme kymmenisen minuuttia matsin alusta, mutta onneksi mitään ratkaisevaa ei ollut ehtinyt tapahtua. Finaalissa kohtasivat Hawthorne Hawks ja Geelong Cats nimiset joukkueet. Aussifutiksen asiantuntijoina kannatimme tietysti Hawksia...koska niillä on siistit paidat;) Taitaa Hawksien kotipaikkakin (Hawthorne) kyllä sijaita Melbournen tuntumassa. Jo pitkään aussifutista seuranneina valitsimme tietysti voittajan puolen...Hawks siis voitti.

Huomen aamulla lomailu loppuu tältä erää ainakin viikon ajaksi, kun ohjelmassa on biitsikenttien pystytystä. Kuulostaapa ikävältä duunilta=) Tämä tällä erää...Melbourne over and out.

Linkistä taas kuvia

http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/Rantatie#

lauantai 27. syyskuuta 2008

Grilli kuumana

Tämän vuoden toinen grillikausi on nyt virallisesti avattu! Aamu alkoi tänään (perjantaina) mukavasti auringonpaisteessa ja iltapäivästä lämmöt nousi lähemmäs 30 astetta. Meidän lisäksi auringosta tykkää myös ystävämme muurahaiset, jotka olivat tänään sotajalalla. Ne asustavat jossain kämppämme alla ja mönkivät lämpinä päivinä paistattelemaan aurinkoon. Tänään loppui kuitenkin arskanotto örkkien osalta kun haimme kaupasta myrkkyjä. Saa nähdä mitä nölliäisiä seuraavaksi herää kun kelit lämpenee. Käärmeksiä tai hämiksiä ei olla oikeestaan nähty vielä lainkaan. Kai sekin päivä vielä tulee kun niitä alkaa hengailemaan kämpillä.

Niin, takaisin aiheeseen eli grillaukseen. Vedettiin treenit biitsillä ja palautusjuomaksi korkattiin paikalliset oluet. Samalla meni grilli päälle. On muuten ihan hyviä oluita täällä nämä paikalliset. Aivan Suomen hinnoissa eivät kyllä ole, eli olutsieppoilu tulee täällä kalliimmaksi. Mukavaa vastapainoa tuo kuitenkin halvat viinit. Myöhemmin voitaisiin vaikka laittaa tänne pieni pläjäys paikallisesta alkomahoolitarjonnasta. Hieman lisää aikaa tarvitaan, jotta ehditään kunnolla tutustumaan :)

Ja taas takaisin aiheeseen. Täällä on huomattavasti niukemmin grilliin soveltuvaa sapuskaa kaupoissa. Perinteistä grillimakkaraa ei olla vielä löydetty ja pihvejäkin on vain muutamaa sorttia. Toivottavasti valikoima laajenee samalla kun kelit paranee. Grillikausi saatiin kuitenkin avattua onnistuneesti ja olikin sen verran hyvät pihvit, että taitaa poikien ruokavalio muuttua entistäkin lihapainotteisemmaksi. Lihaa saa onneksi lähimarketista selvästi halvemmalla kuin Suomesta. Hieman ahdistaa tämä hintojen väijyminen, mutta pakko sitä on harrastaa tai banaanifarmi kutsuu turhankin aikaisin.

Päivät menevät täällä kamalan nopeasti ja tuntuu ettei oikein ehdi tekemään mitään. Se saattaa tietenkin johtua siitä, että treenataan kahdesti päivässä :) Ensi viikolla onkin sitten vaihtelua luvassa kun töitä on tiedossa maanantaista perjantaihin. Chico ilmoitteli, että hommat alkaa maanantaina aamulla klo0630. Tieto aikaisesta herätyksestä veti ilmeen kohtuu vakavaksi, mutta oikein mielellämme lähdemme silti hommiin. Eiköhän se ulkona biitsillä puuhastelu aina toimistolla istumisen voita ;) Chico lupaili myös antaa/lainata meille biitsiverkon, jotta päästään kunnolla treenaamaan. Tänne ei siis ilmestykään kentille verkkoja vaan pelaajat tuovat aina omat verkot mukanaan. Chico on Vic Beach nimisen biitsiseuran (vai onkohan kyseessä yritys) pääjehu. Vic Beach järjestää läjän turnauksia kesän aikana, tarjoaa valmennusta ja pitää yllä biitsihalleja. Netistä voi tsekata lisätietoja: http://www.vicbeach.com.au Chicon kautta saadaan ehkä tulevaisuudessa lisääkin hommia ja eiköhän myös pari valmennustuntia oteta jossain välissä.

Ei kai tällä erää taas tämän kummempia. Me koitetaan jossain vaiheessa pitää lepopäivä tästä hillittömästä treenaamisesta ja tehdä jotain muuta vaihteeksi, jotta saadaan tännekin jotain uutta kerrottavaa :)

torstai 25. syyskuuta 2008

Videonpätkää biitsiltä ja kämpiltä

Saatiin viimein nettiin tämä sunnuntaina kuvailtu pätkä. Kovin suuria visuaalisia elämyksiä ei ole luvassa, mutta näkee tästä hieman millaisessa ympäristössä täällä hengaillaan :)

Linkki: http://www.youtube.com/watch?v=LyiJJBxh9Vc

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Kartsalla pyörimässä

Morientes! Eilen pidettiin lepoa reeneistä ja päätettiin suunnata kohti Melbournen keskustaa. Ensin tukeva aamupala, sitten kamat kasaan ja ukot fillarien selkään. Reittivalinta kulki ensin meille vielä tuntemattoman Albert Park puiston lävitse. Albert Park tunnetaan paremmin kauden ensimmäisenä F1-osakilpailu ratana. Johan oli todella komia paikka...leveää tasaista asfaltti tietä, paljon nurmikkoa, iso vesiallas tai järvi?, palmuja ja ylväs näkymä kohti kaupungin pilvenpiirtäjiä. Lämmitettyämme renkaat pitkin rohmula rataa suuntasimme etuhaarukat kohti kaupungin hulinaa.



Fillarointi vasemmanpuoleisen liikenteen seassa keskellä kaupunkia oli myös melkoinen seikkailu. Pari kertaa pysähdyttiinkin jalkakäytävälle pohtimaan, miten edessä oleva risteys tulisi ylittää oikein. Kaistat kiemurtelivat välillä erittäin mielenkiintoisesti ja joskus tuntui ettei kaikilla autoilijoillakaan ollut homma aivan täysin hanskassa. Onneksi pyöräilijöille oli lähes koko matkan oma kaista, joten loppujen lopuksi päästiin perille nopeasti ja melko iisistikin. Risteysten ylittäminen nostattaa välillä meikäläisen sykettä, koska on tottunut Suomessa ensin vilkaisemaan vasemmalle ja sitten oikealle. Täällä tulisi toimia tietysti päinvastoin. Joskus risteyksen jälkeen tajuaakin vilkuilleensa vanhasta tottumuksesta vääriin suuntiin=)

Kaupungilla kierreltiin taas kahtelemassa erilaisissa putiikeissa ja ostoskeskuksissa. Kadulle päin näkyvät liikkeet ovat varsin pieni osa kaupungin tarjontaa, sillä maan alta tai ylemmistä kerroksista saattaa löytyä vielä useita tuhansia neliöitä liiketilaa. Välillä luuleekin kolunneensa liikkeen/ostarin kokonaan läpi, mutta yllättäen kulman takaa löytyy vielä lisää vaikka millä mitalla. Kierreltiin ja kaarreltiin kaupungilla noin 7h ajan ja tuntui ettei tuossa ajassa ehditty näkemään juuri mitään. Täytyy siis palata jatkamaan kaupungin kartoittamista joku toinen kerta. Kämpille takaisin selvittyämme molemmat olivatkin valmista kauraa yöpuulle. Ei siis muuta kuin hiukan safkaa alas ja sitten unta pollaan. Sellanen päivä tällä kertaa...kuulemisiin.



Linkistä taas lisää kuvia.

http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/AlbertPark

maanantai 22. syyskuuta 2008

Uusia tuttuja

Heisuli vei! Parina viime päivänä ollaan saatu nauttia taas hivenen lämmösimmistä keleistä täällä Melbournen suunnalla. Elohopeamittari on kiivennyt sinne 20 asteen paremmalle puolelle ja varsinkin eilen keli oli todella komia. Mitäköhän me tehdään silloin, kun keli on kohdallaan? No heti aamupalan laskettua kompassi näytti tietysti kohti St Kilda beachia=) Matkalla rannalle poikettiin samalla kurkkaamassa "torikatua", joka laitetaan pystyyn aina sunnuntai aamupäivisin. Kadulle oli kerääntynyt myyjiä pieniin kojuihin ja tarjolla oli kaikenlaista tavaraa laidasta laitaan. Koruja, postikortteja, tauluja, kahvikuppeja ja laukkuja ainakin löytyi näin äkkiä muisteltuna. Torikadusta saatiin infoa Antin Lonely Planet kirjasesta. Creditit ja terveiset lähtevätkin nyt siis Antin duunikavereille, jotka olivat kirjasen hommanneet. Siitä tulee varmasti olemaan apua myös jatkossa.

Beachille ehdittyämme rupesimme silmäilemään nais...siis sopivaa pallottelu paikkaa;) Ei mennyt aikaakaan kun havaitsimme edessä päin siintävän lentisverkon! Se veti tietysi magneetin lailla meitä puoleensa, joten ei aikaakaan kun oltiin jo hiekan seassa myyräämässä. Kotvasen kuluttua kentälle alkoi kerääntyä myös paikallisia beach vaikuttajia. Päästiin heti juttusille ja saatiinkin parin kaverin yhteystiedot talteen. Loppujen lopuksi pelailtiinkin sattumalta jonkinlainen "näytösottelu" yhtä paikallista paria vastaan=) Ottelun tarkoitus oli esitellä lajia hieman ohikulkijoille ja näin saada lisää innokkaita harrastajia lajin pariin.



Tänään oltiinkin yllättäen jo aamusta hiekan seassa hiukan nostattamassa pulssia. Taaskaan ei ehditty kauaa kahdestaan ihmetellä, kun eilen tapaamamme kaveri (Chico) ilmestyi hiekan reunalle patsastelemaan. Olen saanut käsityksen, että Chico taitaakin touhuilla hieman enemmänkin täkäläisen beachin parissa. Nyt hän tulikin kyselemään, että olisimmeko mahdollisesti kiinnostuneita duunista. Läheisellä South Melbournen rannalla järjestetään ensi viikolla jonkinlainen biitsiturnaus. Apua tarvittaisiin aina aamuisin ja iltaisin kenttien sekä telttojen pystyttämiseen ja purkuun. Rahaakin olisi leppoisasta duunista hivenen tiedossa. Ilmoitimme heti olevamme kiinnostuneita hommista. Chico otti Antin puhelinnumeron talteen ja lupasi ilmoitella, kun homma varmistuu. Ei töiden etsiminen täällä olekaan niin paha nakki. Tarvitsee vain lähteä rannalle reenailemaan ja takaisin tullessa onkin jo hommia tiedossa=)

Reenin jälkeen ollaankin syöty hyvin ja levytelty tyytyväisinä kämpillä, kuunnellen sateen ropinaa katolla. Kohta täytyy lähteä käymään lähikaupassa ruokaostoksilla. Ehtoolle olisi suunnitelmissa jotain rentoa treeniä joko salilla tai ulkosalla. Huomenna pidetäänkin sitten reeneistä lepoa ja kehitellään jotain siistiä tekemistä. Päähänpistoista raporttia taas myöhemmin.

lauantai 20. syyskuuta 2008

Kulkupelit

Rakas päiväkirja, tänään.. eikun siis.. Moro vaan lukijat. Ollaan tässä reilun viikon aikana kävelty niin tajuttoman paljon, että nyt sai loppua kengänpohjien kulutus. Ennen reissua fiilisteltiin vielä auton ostamista täältä, mutta valitettavasti jouduimme tyytymään hieman vähempään. Unelma avomaasturin tai hippipakun hankkimisesta jäi kuitenkin kytemään, joten ehkä vielä myöhemmin päästään koittamaan kuinka Melbournen liikenteen saa sekaisin ajamalla oikealla puolella tietä. Luultavasti on parempi, että totutellaan liikenteeseen näin aluksi vain fillareiden selästä. Aivan vielä ei tunnu siltä, että haluaisi olla auton ratissa risteyksissä, joissa kohtaa kuusi seitsemänkaistaista tietä.

Oltiin jo alkuviikosta bongattu eräässä fillariliikkeessä halpoja käytettyjä pyöriä ja päätettiin käydä hakemassa sieltä menopelit alle. Hetken jo harkittiin uusienkin pyörien ostamista, mutta silmiimme välähti näkymä banaaniviljelmältä, jossa poimimme 45C helteessä apinanruokaa 6 euron tuntipalkalla. Siispä rahat säästöön ja pojat polkemaan halvoilla munamankeleilla. Matkakassa ei tosiaan pahasti kärsinyt, kun saatiin fillarit 125 dollarilla, eli 75 eurolla. Ovat vielä ihan hyväkuntoisia ja ominaisuuksiltaan enemmän kuin riittäviä meidän käyttöön.


Laitettiin heti fillarit testiin ja polkaistiin pieni matka biitsillä. Biitsin reunalle on sopivasti juuri lähiaikoina tehty uusi baana kävelijöitä, pyöräilijöitä ja rullaluistelijoita varten. Ajeltiin pienen matkan päähän biitsikentille ja käytiin vähän reenailemassa pallon kanssa. Sitten kämpille tekemään sapuskaa ja venyttelemään. Lounaan jälkeen pienet torkut ja alkuillasta lähdimme salille. Nipi rääkkäsi itseään juoksumatolla ja itse kuurmotin kintut punttisalin puolella. Treenin jälkeen taas kämpille kokkailemaan ja venymään. Tätä se wannabe-urheilijan arki kai sitten on :) Tänään lauantaina käydään varmaan taas salilla nyt aamupäivästä ja myöhemmin tehdään palauttava juoksulenkki tai joku vastaava. Joku varmaan ihmettelee moista touhua, mutta tätä varten me tänne lähdettiin :) Homma pyörähtää täysillä käyntiin vasta reilun kuukauden päästä kun on ekat biitsiturnaukset ja kausi alkaa. Mutta eiköhän täällä aikaa riitä vähän muuhunkin kuin treenaamiseen :) Tämä tällä erää, palaillaan!