Termos! Luvattoman pitkä aika onkin kulunut viime päivityksestä, joten nyt kunnon pläjäys kuulumisia reisun päältä. Viime viikko oli melko arkinen jos täällä nyt mitään viikkoa voi arkiseksi sanoa. Alkuviikosta otettiin lepoa ja palauteltiin turnauksen rasittamia lihaksia. Myöhemmin viikolla treenailtiin taas salilla ja rannalla. Välipäivinä pööpöiltiin keskustassa ja Chapel Streetillä jo suht tutuissa maisemissa. Torstai-iltana oltiin normaaliin tapaan duunissa. Viime viikko olikin siis voimien keräilyä kuluvaa viikkoa varten. Maanantaina nimittäin noudettiin aamupäivällä vuokra-auto käyttöön kolmeksi päiväksi. Suunnaksi otettiin Great Ocean Road, joka on Melbournen länsipuolella rannikkoa pitkin kulkeva tie, jonka varrella on kaikenlaisia nähtävyyksiä ja viihtyisiä pikkukyliä. Alunperin aioimme lähteä reissuun Alin autolla, mutta turvauduimme kuitenkin vuokra-autoon, koska Alin auto on kuplavolkkari vuosimallia 1972. Tuon ikäinen biili sietäisi päästä jo eläkkeelle. Great Ocean Road on paikoitellen aika syheröistä tietä kallionkielekkeillä, eli jännitystä oli jo muutenkin luvassa.
Reissun päällä olemme nauttineet suuresti siitä, että voimme syödä aamupalan rauhassa ilman kiirettä töihin tai kouluun. Siispä emme tinkineet tästä maanantainakaan ja kävimme nappaamassa vuokra-auton keskustasta vasta klo11 aamupäivällä. Hieman jännitti lähteä harjoittelemaan täällä ajamista suoraan Melbournen ydinkeskustasta, mutta homma lähti kuitenkin ihan mukavasti toimimaan. Alkuun saimme muilta autoilijoilta välitöntä palautetta tööttäilyn muodossa. Autoksi oltiin valittu tuttu ja turvallinen Toyota Corolla, joka osoittautui loistavaksi valinnaksi. Emme tarkastaneet kuinka monta hummaa konepellin alla hyrräsi, mutta 1,8 litran moottori kiidätti pientä Corollaa varsin vauhdikkaasti. Vasemmalla puolella ajaminen ei sinänsä ollut kovin vaikeaa ja siihen tottui hetkessä. Hankalaa ajamisesta teki auton sisätilat, joka on periaatteessa peilikuva verrattuna suomalaisiin autoihin. Vaihdekeppiä tuli hamuiltua aina oikealta puolelta ja vilkkua vasemmasta viiksestä, vaikka homma toimi siis juuri päinvastoin. Alkuun vilkuttamisen sijasta pyyhimme tuulilasia melko ahkeraan tahtiin :)
Alkusekoilujen jälkeen löysimme moottoritielle ja lähdimme paahtamaan kohti Geelong nimistä kaupunkia, josta varsinainen Great Ocean Road lähtee. Baana oli todella hyvää ja kaistoista ei ollut pulaa. Saavuttiin Geelongiin tunnissa ja siellä löydettiin oikealle tielle ongelmitta. Great Ocean Roadin alkupätkä ei vielä räjäyttänyt tajuntaa ja noin tunnin verran köröteltiin aika normimaisemissa kunnes saavuttiin Torquay nimiseen kylään. Torquay on surffivaatteiden ja -varusteiden mekka, mikä kävi selväksi aika nopeasti, sillä putiikkeja oli pienellä alueella ehkä vajaat 15. Turha varmaan mainita, että me koluttiin liikkeitä silmät kiiluen ja suupielet kuolassa :) Pienten ostosten jälkeen matka jatkui kohti Lorne nimistä kylää ja maisemat alkoivat hiljalleen muuttumaan paremmiksi.
Lornessa alettiin katsella jo majapaikkaa yöksi ja vaihtoehtoihin tutustuttuamme valitsimme kerrankin kalleimman. Hetkeksi pystyimme unohtamaan nuukailun ja otimme huoneen Mantra nimisestä hotellista. Hintaa tuli huimat 45 euroa per hanuri ja huoneen lisäksi hintaan kuului aamupala, iltapala (2 olutta mieheen), pääsy uima-altaalle, saunaan ja porealtaaseen. Myös hotellihuoneessa oli oma poreallas. Ihan jees :) Seuraavana aamuna köröteltiin 10km sisämaahan ihmettelemään sademetsässä olevaa vesiputousta. Kuvat puhukoon puolestaan:
Tovin jälkeen maltoimme jatkaa matkaa Great Ocean Roadia pitkin länteen. Baana alkoi hiljalleen olemaan pelkkää mutkaa mutkan perään. Pudotus kielekkeeltä mereen kehoitti käyttämään myös jarrua välillä. Olosuhteet olivat siis loistavat Corollan ralliominaisuuksien testaamiseen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti nostattamaan hikikarpalot kartturin otsalle :) Seuraava etappi oli Otway treetop walk niminen sademetsään rakennettu kävelyreitti. Kyseessä ei ollut mikään ihan normi kävelypolku, sillä tämä kulki 25m korkeudella maasta. 47m korkeudella olevasta näköalatornista kelpasi silmäillä sademetsää. Hieman meinasi jännähikeä nousta pintaan, vaikka en yleensä kammoakaan korkeita paikkoja.
Laskeuduttuamme sademetsän korkeuksista jatkoimme edelleen pitkin Great Ocean Roadia. Suuntasimme Corollan ajovalot kohti Great Ocean Roadin kuuluisinta nähtävyyttä, Twelve Apostles nimistä kalliomuodostumaa. Saavuimme paikanpäälle juuri sopivasti ennen auringonlaskua, jolloin näkymät olivat parhaimmillaan. Aikoinaan merestä on noussut 12 kalliopatsasta ja paikka on nimetty sen mukaan. Valtavista patsaista on sittemmin sortunut ainakin kolme ja jatkuva aallokko pyrkii kaataman loputkin. Eiköhän maisemat kuitenkin pysy melko näyttävinä vielä hetken aikaa :)
Arskan laskeuduttua aloimme etsimään yöpaikkaa läheisestä Port Campbellin kylästä. Osa motelleista ja muista majoituspaikoista oli jo kiinni ja osa taas täyteen buukattuja. Mielessä kävi jo autossakin nukkuminen kunnes löydettiin auki oleva motelli ja sieltä vapaa huone. Oikeastaan kyseessä oli kokonainen asunto ja saatiin se ihan pilkkahintaan. Olohuone, keittiö, kaksi makuuhuonetta ja kylpyhuone varustettuna porealtaalla, 35e per naama. Uni tuli simmuun aika herkästi ja hyvien yöunien jälkeen jatkoimme taas matkaa kohti Great Ocean Roadin päätepistettä, Warrnambool nimistä kaupunkia. Matkalla oli rannalla tämmöisiä näkymiä:
Warrnamboolin keskustassa pööpöiltiin hetken aikaa kauppoja kierrellen ja maisemia ihmetellen. Jälleen oli aika nostaa kytkintä ja vielä ennen paluumatkaa käytiin Tower Hill nimisellä tulivuorialueella. Tulivuoren kraaterit eivät juuri säväyttäneet, mutta törmättiin sentään kenguruihin ja pari koalaakin bongattiin. Kenguista oli vaikea saada kuvaa läheltä, mutta koalat olivat sen verran lunkia porukkaa, etteivät juuri ihmisistä välittäneet.
Reilun parin päivän aikana oltiin ajeltu noin 300km päähän Melbournesta, joten oli aika kääntää ratti kohti Jessica Housea, joka alkaa tuntua jo kodilta vajaan kahden kuukauden asustelun jälkeen. Paluumatka posotettiin sisämaassa kulkevaa tavallista maantietä pitkin. Aurinko oli jo laskenut, kun saavuttiin Melbournen lähettyville ja kaupungin valot olivat todella vaikuttavan näköiset. Saavuttiin kaupunkialueelle valtavaa West Gate Bridgeä pitkin, jonka päältä kelpasi silmäillä keskustan pilvenpiirtäjiä yövalaistuksessa. Pari kertaa taas ajeltiin harhaan, mutta löydettiin lopulta St Kildaan ja kämpille. Väsy oli melkoinen, joten vain tärkeimmät toimet jaksoi hoitaa ennen nukkumaanmenoa. Eli äiteelle viestiä, että ollaan ehjänä perillä :) Loistava reissu oli ja voin suositella Great Ocean Roadia kaikille täällä päin joskus vieraileville!
Loppuun vielä linkki kuvakansioon. Tällä kertaa vähän isompi kuvapläjäys:
http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/GreatOceanRoad#
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti