Vihdoin perillä!

Noniin, täällä sitä ollaan. Reilu vuorokausi oltu paikan päällä ja kyllä kelpaa :) Kerrataanpa pikaisesti tapahtumat tähän asti. Tiistaina aamulla heräiltiin erittäin huonosti nukutun yön jälkeen ja lähdettiin ajamaan kohti Helsinkiä siinä viiden aikoihin. Oltiin hyvissä ajoin kentällä ja laitettiin rinkat menemään ruumaan. Sitten ukot turvatarkastukseen ja ihme kyllä heittämällä läpi :) Koko elämän sai levittää tiskille tarkastettavaksi ja tästä tulikin matkan teema. Nimittäin tämä ei suinkaan ollut ainoa turvatarkastus matkan aikana ja repun sisältöä sai esitellä ympäri maailmaa :)

Seuraava etappi oli Amsterdam ja Schipolin (tai joku sellainen) kenttä. Kenttä oli melko iso ja hitusen sekava. Safkaa kuitenkin löydettiin ja saatiin vajaan neljän tunnin stoppi mukavasti kulumaan. Pikaiset venyttelyt ja taas hypättiin koneeseen ja tällä kertaa hieman pidemmäksi aikaa. Edessä oli lennoista pisin, reilu 8000km siivu. Hiukan ahteri puutui, mutta överihanurilta säästyttiin :) Tarjoilut ja palvelu koneessa oli ensiluokkaista jopa vähempiosaisille turistiluokan räkänokille. Tästä kiitos Cathay Pacificille.

Yhdentoista tunnin hikoilun jälkeen saavuttiin Hong Kongiin, jossa varsinainen hikoilu vasta alkoi. Lämpöä semmoset 30C ja kosteus oli melkoinen. Kenttä oli tajuttoman iso, mutta huomattavasti selkeämpi kuin Amsterdamin kenttä. Kierreltiin hetki kaupoissa, jonka jälkeen Nipi antoi marssikäskyn. Otin korpo asennon ja pian kajahti: "Suoritetaan kahden kilometrin jalkamarssi, suuntana portti 68 käteni osoittamassa suunnassa, mars mars!" Töppöstä toisen eteen ja taas lähdettiin ilmojen teille. Viimeinen lento oli aavistuksen lyhyempi ja aika meni mukavasti pääosin nukkuen. Aasilaiset emännät pitivät taas pojat tyytyväisinä ;)

Tömps, ja oltiinkin jo perillä Melbournessa. Tähän mennessä oltiin reissattu vasta vajaat 33h ja lisää oli luvassa. Vielä viimeinen siirtyminen majapaikkaan ennen kuin pääsi levyttämään. Kentällä tarkastettiin kamat vielä erityisen tarkasti, mutta juuri ja juuri vältyttiin pitkältä kumihanskalta. Kovin shokki oli luvassa vasta hetken päästä kun lähdettiin bussilla kohti Melbournen keskustaa. Kohtuu kaffeella oltiin molemmat ja monttu auki vaan ihmeteltiin kaikkea. Bussimatkan jälkeen alettiin kaikuluotaamaan oikeaa Tramia (vastaava kuin ratikat Helsingissä), joka löytyikin yllättävän vaivattomasti Melbournen keskustasta. Hypättiin kyytiin ja alettiin arpomaan missä kohtaa jäisi pois. Tässä vaiheessa saimme jo huomata paikallisten ystävällisyyden. Eräs tyttö huomasi, että nyt on pojat niin kaffeella, että on parempi jeesata. Ilman apua ei olisi oikeaa pysäkkiä löydetty varmasti.

Hostelli oli melkein pysäkin vieressä ja marssimme sisään. Vaan ovi olikin lukossa ja pihalla oli lauma kännisiä brittimuijia. Siinä metakassa v-käyrä kävi jo hyvin lähellä kaakkoa. Respan tyttö pelasti brittimuijat ja tuli avaamaan oven :) Avaimet kouraan respasta ja kohti omaa huonetta. Huoneessa oli kahdeksan punkkaa ja lattialla puolen metrin kerros epämääräistä roinaa. Hieman alkoi jo epäilyttämään kun huomasimme, että "roina" koostui hiustenkuivaajista, naisten sandaaleista ja hoitoainepulloista. Tarkastimme vielä kerran huoneen numeron ja olimme vakuuttuneita, että ainakaan emme olleet väärässä paikassa. Kamat nurkkaan ja levyttämään. Laitoimme herätyksen klo10, mutta saimme ystävällisesti herätyksen jo klo04 yöllä. Samat saatanan brittimuijat asuivat meidän huoneessa!! Humalatila oli kaksinkertaistunut sitten viime tapaamisen ja meteli noussut kolmanteen potenssiin. Joskus olemme huomanneet, että naiset saattavat mahdollisesti olla ärsyttäviä kännissä, mutta tämä oli jostain ihan eri planeetalta. Tilanne rauhoittui onneksi pikku hiljaa ja tytöt simahtivat sänkyihinsä. Aamulla olikin sitten hieman hiljaisempaa kun todellisuus iski tytöille ja saatiin jopa anteeksipyyntö :) Siitä alkoikin sitten ensimmäinen päivä Melbournessa. Luvassa uutta päivitystä kuvien kera myöhemmin tänään tai viimeistään huomenna... Stay tuned!