Porukat saapuivat tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ja jo torstaina lähdimme tien päälle kummastelemaan mulle ja Laurille jo tuttuja maisemia Great Ocean Roadille. Niitä maisemia kyllä kelpasi katsella toistamiseenkin. Kruisailtiin parin päivän aikana kaikki hienoimmat paikat läpi ja räpsittiin hullun lailla turistikuvia. Tähän väliin ajattelin liittää pari fotoa parhaista paloista, mutta ne kuvat jäikin mun läppärille, joka meni porukoiden mukana jo Suomeen. Naputtelen siis tätä tekstiä parhaillaan Laurin läppärillä. Ja sehän en sitten ollut minä, joka kirjoitteli ne kaikki jutut Laurin tunnuksilla mesessä ;)
Selviydyttiin Great Ocean Roadin kallionkielekkeiltä hengissä kämpille perjantai-illaksi. Porukoille saatiin varattua sopivasti huone tuosta kadun toiselta puolelta suomalaisen hepun pitämästä b&b paikasta. Seuraavana aamuna oli luvassa kesän isoin biitsiturnaus Victorian Open, johon ehdittiin juuri ja juuri ilmoittautua kun Lauri sai selkänsä kuntoon pari kuukautta vaivanneen jumituksen jälkeen. Enpä olisi ikinä uskonut, että jumituksen syynä oli suolan puute. Kova hikoilu ja pelkän veden juominen saivat selkälihakset paniikkiin ja paniikissa ilmeisesti selän pikkuiset tukilihakset sanovat moro ja isot lihakset menevät vuosisadan jumiin. Onneksi Lauri löysi jostain rohtoputiikista mystistä taikasuolaa, jota sitten ripoteltiin selkälihasten päälle ja hokkuspokkus jumit olivat kateissa! Todellisuudessa homma ratkesi lisäämällä juomaveteen hiukkasen merisuolaa useamman päivän ajan.
Perjantaina illalla Big Al laittoi viestiä ja ilmoitteli, että pelit alkavat jo seitsemän aikaan aamulla. Aluksi ajateltiin, että meitä kusetetaan oikein olan takaa. Seuraavalle päivällä oli kuitenkin luvassa 45C lämpöä, joten aikainen aloitus oli ihan järkeenkäypää. Muutaman tunnin yöunien jälkeen raahauduimme pelipaikalle ja jo siihen aikaan lämpötila oli käsittämätön. Pelit lähtivät ihan mukavasti käyntiin pitkän tauon jälkeen ja voitettiin ekan matsin eka erä. Sitten alkoi pelaamattomuus näkymään ja hävittiin matsi lopulta kolmannessa erässä. Seuraavat pari matsia voitettiin tuskaisten taistelujen jälkeen molemmat kolmannessa erässä. Jälkimmäisessä matsissa kuumuus alkoi jo käymään melkein sietämättömäksi. Erien välissä ja kaikkien aikalisien aikana oli pakko juosta mereen vilvoittautumaan. Paikallaan ei voinut juuri seistä kirjaimellisesti polttavan kuuman hiekan takia. Puolen päivän tienoilla kuumuus oli jo pelaajien terveydelle vaarallista, joten järjestävät päättivät viheltää pelin poikki. Pelit keskeytettiin ja hommaa oli tarkoitus jatkaa illalla kuuden aikaan. Kuulemma jotain muutosta säähän olisi tulossa ennen sitä. Oltiin Laurin kanssa ihan varmoja ettei pelaamisesta tulisi illallakaan mitään. Iltapäivällä tuuli puhalteli siihen malliin, että rannan lähellä oli miltei hiekkamyrsky päällä. Yhtäkkiä tuulen suunta muuttui ja lämpötila laski 10 minuutissa melkein 20 astetta. Pelit saatiin siis käyntiin taas noin 30C lämmössä kun päivällä oli ollut korkeimmillaan 47C, joka on muuten kaikkien aikojen korkein lämpötila Melbournessa. Meillä oli puhti poissa ja hävittiin viimeinen jäljellä oleva matsi, joten jatkopaikkaa ei ollut luvassa. Tärkeintä oli kuitenkin, että päästiin ylipäänsä pelaamaan. Päivä oli kelien puolesta niin omituinen ettei sitä helpolla unohda.Seuraavana päivänä oli jokavuotinen St Kilda Festival, joka keräsi St Kildan alueelle satojatuhansia ihmisiä viettämään sunnuntaipäivää. Tapahtuma oli täysin ilmainen ja tarjolla oli kaikenlaista live-musiikista lasten tivoliin. Festarialueella pelattiin myös biitsiturnauksen korkeimman tason pelit ja yllättäen istuttiin koko päivä katsomossa väijymässä matseja :) Taso oli kova ja pelit viihdyttäviä. Alla muutama räpsy:
Samana iltana Laurin vanhemmat saapuivat myös Melbourneen lomailemaan. Alkuviikosta pööpöiltiin välillä koko porukan voimin ja välillä eri porukoissa ympäriinsä St Kildassa ja keskustassa. Rantapummitkin saivat kunnon ruokaa kaurapuuron sijasta kun käytiin porukalla syömässä iltaisin ja laskua ei tarvinnut itse hoitaa :) Ei sillä tietenkään että kaurapuurossa mitään vikaa olisi. Käytiin myös sivistämässä itseämme katsomalla itämainen tanssi- ja taistelulajiesitys Melbournen Arts Centressä. Laurin porukka lähti sitten reissailemaan kohti Uutta-Seelantia ja meikäläisen porukka kohti Sydneytä ja Tasmaniaa. Sydneyssä oli melkoisen kehnot kelit, joten jouduttiin tutustumaan pääasiassa sisätiloissa oleviin nähtävyyksiin. Päästiin kuitenkin Manly Beachillä käymään ja siellä ollessa tuli sillainen olo, että tänne on päästävä vielä pidemmäksi aikaa. Mikäpä estäisi muuttamasta sinne maaliskuuksi, joten saa nähdä onko maiseman vaihto edessä pian.
Vanhempien ja isosiskon kanssa käytiin vielä Launcestonissa Tasmaniassa. Siellä vietettiin hieno päivä Cradle Mountainin kansallispuistossa, josta kuvat kertovat taas parhaiten:
Poikkesimme myös Devil's Heaven nimisessä eläinpuistossa, jossa päästiin tutustumaan Tasmanian Devilien ruokailutottumuksiin. Mikä tahansa vähänkään eläimenraatoa muistuttava menee melkein pureskelematta kurkusta alas. Kenguruita oli ihan mukava rapsutella, mutta devilien aitaukseen ei juuri tehnyt mieli kättä laittaa :)
Meikäläisen porukat lähtivät kotimatkalle jo muutama päivä sitten onnistuneen loman jälkeen. Tsemppiä heille paluuseen arkeen ja kylmään Suomeen! Laurin poppoo on vielä reisussa ja Lauri varmasti kirjoittaa raportin Uudesta-Seelannista myöhemmin. Sitä odotellessa voi käydä kurkkaamassa uudet kuvat, joita onkin melkoinen läjä tällä kertaa. Tästä klikkailemaan linkkejä siis:
Victorian Open: http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/VictorianOpen
Melbourne Aquarium: http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/MelbourneAquarium
Melbourne Zoo: http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/MelbourneZoo
Devil's Heaven: http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/DevilSHeaven
Cradle Mountain: http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/CradleMountain
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti