Viime hetket Melbournessa

Tervehdys vielä viimeisen kerran! Viime päivityksestä on jo niin kauan, että suurin osa lukijoista varmaan on lopettanut jo blogin seuraamisen. Kirjoittelen nyt kuitenkin vielä jotain siinä toivossa, että joku siellä Suomessa kävisi lukemassa :)

Alle kymmenen tunnin päästä nousee kone Melbournesta kohti Fidziä ja me sen mukana toivon mukaan. Kamat alkaa olla pakattuna ja kaverit hyvästelty. Vähän haikea fiilis on lähteä täältä pois, vaikka kovasti jo odotellaan Fidzille ja Kaliforniaan reissaamista. Laitettiin eilen postissa menemään pari laukullista tavaraa Suomeen, jotta pysytään painorajojen sisällä Fidzille lähdettäessä. Yhteensä n. 40kg tavaraa lähti merirahdissa Suomeen ja matka kestää kuulemma 3kk. Oltiin varauduttu hieman nopeampaan kuljetukseen, joten Kaliforniasta täytyy sitten ostaa hieman lisäystä vaatekaappiin, ettei tarvi samaa t-paitaa käyttää parin kuukauden ajan Suomessa :)

Viime lauantaina käytiin hieman istumassa iltaa kaveriporukan kanssa viimeistä kertaa. Oltiin sovittu, että nähdään kahdeksan aikaan eräässä legendaarisessa baarissa täällä St Kildassa. Puoli kymmenen aikaan meitä oli siellä kolme henkeä, minä ja Lauri mukaan lukien. Perhanan aussit ovat aina myöhässä :) Pian kuitenkin oli noin 15 hengen porukka kasassa ja hauskaa riitti.
Tässä viimeisen kuukauden aikana ei olla mitään sen kummempia enää touhuttu. Ollaan vietetty runsaasti aikaa eräällä biitsihallilla, joten treenaamaan ollaan ainakin päästy. Kesän aikana saimme tarpeeksemme Melbournen myrskytuulista, joten rannalla ei olla juuri enää treenailtu. Maaliskuun alussa pelattiin neljän hengen porukalla turnauksessa, jossa oli tarkoitus pukeutua jotenkin hauskasti. Meidän tiimissä oli mun ja Laurin lisäksi pari saksalaista hemmoa ja porukalla pukeuduttiin vanhoiksi mummoiksi. Varsin tyylikkäitä leidejä kuitenkin nähtiin kentällä :) Alla olevassa kuvassa myös toisen tiimin edustajia:
Niin ja käytiinhän me myös Australian GP katsomassa. Kyllä ne formulat vaan lujaa menee ja kauheeta meteliä pitävät. Tosi hieno kokemus nähdä autot niin läheltä, mutta kisaa on aika mahdoton seurata radan viereltä. Räikkönenkin meni ja keskeytti.

Kai tästä seuraavaksi pitää lähteä tuhlaamaan viimeiset aussitaalat ja siirtyä kohti lentokenttää ja uusia seikkailuja. Fidzillä pyöritään viikon verran ja sieltä pikkusaarilta ei taida olla mahdollisuutta pitää yhteyttä ulkomaailmaan. Mutta kyllä suomipoika pärjää, joten äitien ei tarvi murehtia. Jos Kalifornian kiertueella ehditään jossain välissä niin voidaan muutama sana tännekin kirjoittaa. Ehkei kannata kuitenkaan liikaa odottaa :)

Turistimeininkiä

Terve taas pitkästä aikaa. Ankara kolmen viikon turistireissailuputki on nyt takana allekirjoittaneen osalta, mutta Lauri on vielä reissun päällä vanhempiensa kanssa. Meikäläisen vanhemmat ja isosisko tupsahtivat Melbourneen helmikuun alussa ja olipa mukava nähdä melkein puolen vuoden tauon jälkeen. Lennot olivat hiukkasen myöhässä, joten matkalaiset saapuivat vasta keskellä yötä. Seuraavana aamuna kuitenkin lähdettiin jo suht aikaisin tutustumaan porukalla St Kildan alueeseen ja myöhemmin päivällä Melbournen keskustaan. Siinä ihmetellessä tuli mieleen oma saapuminen Melbourneen viime syyskuussa. Kukaan ei ollut silloin vastassa ja tuurilla löydettiin hostellille kuuntelemaan kännisten brittimuijien örvellystä. Jälkeenpäin ajatellen ihan hauska kokemus sekin :)

Porukat saapuivat tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ja jo torstaina lähdimme tien päälle kummastelemaan mulle ja Laurille jo tuttuja maisemia Great Ocean Roadille. Niitä maisemia kyllä kelpasi katsella toistamiseenkin. Kruisailtiin parin päivän aikana kaikki hienoimmat paikat läpi ja räpsittiin hullun lailla turistikuvia. Tähän väliin ajattelin liittää pari fotoa parhaista paloista, mutta ne kuvat jäikin mun läppärille, joka meni porukoiden mukana jo Suomeen. Naputtelen siis tätä tekstiä parhaillaan Laurin läppärillä. Ja sehän en sitten ollut minä, joka kirjoitteli ne kaikki jutut Laurin tunnuksilla mesessä ;)

Selviydyttiin Great Ocean Roadin kallionkielekkeiltä hengissä kämpille perjantai-illaksi. Porukoille saatiin varattua sopivasti huone tuosta kadun toiselta puolelta suomalaisen hepun pitämästä b&b paikasta. Seuraavana aamuna oli luvassa kesän isoin biitsiturnaus Victorian Open, johon ehdittiin juuri ja juuri ilmoittautua kun Lauri sai selkänsä kuntoon pari kuukautta vaivanneen jumituksen jälkeen. Enpä olisi ikinä uskonut, että jumituksen syynä oli suolan puute. Kova hikoilu ja pelkän veden juominen saivat selkälihakset paniikkiin ja paniikissa ilmeisesti selän pikkuiset tukilihakset sanovat moro ja isot lihakset menevät vuosisadan jumiin. Onneksi Lauri löysi jostain rohtoputiikista mystistä taikasuolaa, jota sitten ripoteltiin selkälihasten päälle ja hokkuspokkus jumit olivat kateissa! Todellisuudessa homma ratkesi lisäämällä juomaveteen hiukkasen merisuolaa useamman päivän ajan.

Perjantaina illalla Big Al laittoi viestiä ja ilmoitteli, että pelit alkavat jo seitsemän aikaan aamulla. Aluksi ajateltiin, että meitä kusetetaan oikein olan takaa. Seuraavalle päivällä oli kuitenkin luvassa 45C lämpöä, joten aikainen aloitus oli ihan järkeenkäypää. Muutaman tunnin yöunien jälkeen raahauduimme pelipaikalle ja jo siihen aikaan lämpötila oli käsittämätön. Pelit lähtivät ihan mukavasti käyntiin pitkän tauon jälkeen ja voitettiin ekan matsin eka erä. Sitten alkoi pelaamattomuus näkymään ja hävittiin matsi lopulta kolmannessa erässä. Seuraavat pari matsia voitettiin tuskaisten taistelujen jälkeen molemmat kolmannessa erässä. Jälkimmäisessä matsissa kuumuus alkoi jo käymään melkein sietämättömäksi. Erien välissä ja kaikkien aikalisien aikana oli pakko juosta mereen vilvoittautumaan. Paikallaan ei voinut juuri seistä kirjaimellisesti polttavan kuuman hiekan takia. Puolen päivän tienoilla kuumuus oli jo pelaajien terveydelle vaarallista, joten järjestävät päättivät viheltää pelin poikki. Pelit keskeytettiin ja hommaa oli tarkoitus jatkaa illalla kuuden aikaan. Kuulemma jotain muutosta säähän olisi tulossa ennen sitä. Oltiin Laurin kanssa ihan varmoja ettei pelaamisesta tulisi illallakaan mitään. Iltapäivällä tuuli puhalteli siihen malliin, että rannan lähellä oli miltei hiekkamyrsky päällä. Yhtäkkiä tuulen suunta muuttui ja lämpötila laski 10 minuutissa melkein 20 astetta. Pelit saatiin siis käyntiin taas noin 30C lämmössä kun päivällä oli ollut korkeimmillaan 47C, joka on muuten kaikkien aikojen korkein lämpötila Melbournessa. Meillä oli puhti poissa ja hävittiin viimeinen jäljellä oleva matsi, joten jatkopaikkaa ei ollut luvassa. Tärkeintä oli kuitenkin, että päästiin ylipäänsä pelaamaan. Päivä oli kelien puolesta niin omituinen ettei sitä helpolla unohda.

Seuraavana päivänä oli jokavuotinen St Kilda Festival, joka keräsi St Kildan alueelle satojatuhansia ihmisiä viettämään sunnuntaipäivää. Tapahtuma oli täysin ilmainen ja tarjolla oli kaikenlaista live-musiikista lasten tivoliin. Festarialueella pelattiin myös biitsiturnauksen korkeimman tason pelit ja yllättäen istuttiin koko päivä katsomossa väijymässä matseja :) Taso oli kova ja pelit viihdyttäviä. Alla muutama räpsy:

Samana iltana Laurin vanhemmat saapuivat myös Melbourneen lomailemaan. Alkuviikosta pööpöiltiin välillä koko porukan voimin ja välillä eri porukoissa ympäriinsä St Kildassa ja keskustassa. Rantapummitkin saivat kunnon ruokaa kaurapuuron sijasta kun käytiin porukalla syömässä iltaisin ja laskua ei tarvinnut itse hoitaa :) Ei sillä tietenkään että kaurapuurossa mitään vikaa olisi. Käytiin myös sivistämässä itseämme katsomalla itämainen tanssi- ja taistelulajiesitys Melbournen Arts Centressä. Laurin porukka lähti sitten reissailemaan kohti Uutta-Seelantia ja meikäläisen porukka kohti Sydneytä ja Tasmaniaa. Sydneyssä oli melkoisen kehnot kelit, joten jouduttiin tutustumaan pääasiassa sisätiloissa oleviin nähtävyyksiin. Päästiin kuitenkin Manly Beachillä käymään ja siellä ollessa tuli sillainen olo, että tänne on päästävä vielä pidemmäksi aikaa. Mikäpä estäisi muuttamasta sinne maaliskuuksi, joten saa nähdä onko maiseman vaihto edessä pian.

Vanhempien ja isosiskon kanssa käytiin vielä Launcestonissa Tasmaniassa. Siellä vietettiin hieno päivä Cradle Mountainin kansallispuistossa, josta kuvat kertovat taas parhaiten:

Poikkesimme myös Devil's Heaven nimisessä eläinpuistossa, jossa päästiin tutustumaan Tasmanian Devilien ruokailutottumuksiin. Mikä tahansa vähänkään eläimenraatoa muistuttava menee melkein pureskelematta kurkusta alas. Kenguruita oli ihan mukava rapsutella, mutta devilien aitaukseen ei juuri tehnyt mieli kättä laittaa :)

Meikäläisen porukat lähtivät kotimatkalle jo muutama päivä sitten onnistuneen loman jälkeen. Tsemppiä heille paluuseen arkeen ja kylmään Suomeen! Laurin poppoo on vielä reisussa ja Lauri varmasti kirjoittaa raportin Uudesta-Seelannista myöhemmin. Sitä odotellessa voi käydä kurkkaamassa uudet kuvat, joita onkin melkoinen läjä tällä kertaa. Tästä klikkailemaan linkkejä siis:

Victorian Open: http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/VictorianOpen
Melbourne Aquarium: http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/MelbourneAquarium
Melbourne Zoo: http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/MelbourneZoo
Devil's Heaven: http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/DevilSHeaven
Cradle Mountain: http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/CradleMountain

Kesäkuulumisia

G'day! Viime päivityksen jälkeen onkin taas tapahtunut sen verran, että juttua pitäisi riittää. Saatiin vierailijoita Suomesta, käytiin Tasmaniassa, hikoiltiin uskomattomissa helteissä ja käytiin katsomassa tennismatseja Australian avoimissa jne, eli mukavasti on ollut ohjelmaa tammikuussa.

Tosiaan, Satu ja Jonna saapuivat tammikuun alkupuolella pariksi viikoksi Melbourneen lomailemaan. Oon ollut parin viime vuoden ajan heidän kanssa samassa paikassa duunissa ja viime kesänä kun hehkuttelin omaa aussireissua, he päättivät lähteä lomailemaan myös tänne suunnalle. Ja mikäs siinä lähtiessä kun majoitus oli valmiina :) Saatiin järjestettyä punkat meidän kämpille, joten nukkumaan mahduttiin, mutta niiden ostoskassien määrä rajoitti hieman liikkumista sisätiloissa ;)

Tammikuun alussa oltiin oltu jo 4kk näissä maisemissa ja elämä alkoi tuntua välillä liiankin arkiselta. Oli siis oikein piristävää saada vieraita Suomesta ja muutenkin tietenkin kiva nähdä tuttuja kasvoja pitkästä aikaa. Ystäviä ja perhettä tässä onkin eniten ollut ikävä. Voi olla myös, että saunominen maistuu kun joskus taas Suomeen päädymme. Ruisleipää saattaa kulua kanssa hiukan normaalia enemmän ainakin alkuun :)

Näytettiin Sadulle ja Jonnalle vähän paikkoja Melbournessa ja ainakin shoppailumahdollisuudet taisivat kelvata :) Juhlistettiin hieman Sadun synttäreitä ja samalla nähtiin lisää Melbournen yöelämää. Ihan hienoja mestoja löydettiin ja kämpille päästiin vasta aamulla. Jottei tarvitsisi Melbournessa ihan koko lomaa viettää, lähdettiin Tasmaniaan ajelemaan neljäksi päiväksi. Lennettiin Hobart nimiseen kaupunkiin Tasmaniassa, napattiin tuliterä Lanceri alle ja huristeltiin kämpälle, joka olikin melkoinen löytö. Kolmen makuuhuoneen omakotitalo meren rannalta ihan pilkkahintaan. Ekana iltana ehdittiin vielä käymään Mt Wellingtonin huipulla, josta oli uskomattomat näkymät Hobartin keskustaan ja sitä ympäröivään luontoon.

Seuraavana päivänä lähdettiin ajelemaan kohti Wineglass Bay nimistä lahtea. Pysähdeltiin matkalla aika paljon ihmettelemään maisemia ja pikkuruisia kyliä, joissa tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Melkoinen kontrasti suurkaupungin vilinään Melbournessa. Lopulta saavuttiin määränpäähän ja edessä oli enään kävelyreissu näköalapaikalle. Matkalla nähtiin pari wallabietä, jotka pomppivat karkuun ennenkuin ehdittiin nappaamaan turistikuvia :) Näköalapaikalta aukesi ihan mukava näkymä, mutta vieläkään ei maisema räjäyttänyt tajuntaa. Jospa sitten Fidziltä tai Kaliforniasta löytyisi ne näkymät. Anyway, kruisailtiin takaisin Hobartiin hieman eri reittiä kuin tullessa ja se päivä olikin pulkassa kun saavuttiin kämpille.

Seuraavana päivänä olin itse niin flunssainen ja kuumeinen, että oli pakko pitää lepopäivä. Muu porukka kävi päivällä testaamassa kajakkeja, jotka kuuluivat kämpän hintaan. Illemmalla Lauri, Satu ja Jonna kävivät Johnin ja Suzannen luona syömässä ja istumassa iltaa. John ja Suzanne on leppoisa tasmanialaispariskunta, johon tutustuimme jouluaattona. Heillä oli oikein hieno kämppä lähellä Hobartia ja Monty-koira vartioimassa :)


Viimeinen päivä Tasmaniassa vietettiin wild life puistossa, jossa pääsi rapsuttelemaan kenguruita ja muita paikallisia otuksia. Tasmanian devileitä ei tosin paljon tehnyt mieli rapsutella :) Tässä otoksia kuvasaaliista:



Takaisin Melbournessa käytiin katsomassa Australian avointen ekana päivänä kunnon annos tennistä. Ekan kierroksen pelit eivät vielä tarjonneet aivan huipputason tennistä, mutta viihdyttäviä matseja kyllä oli. Oltiin myös katsomassa Niemisen peliä, mutta Jarkko loukkasi itsensä heti ekassa erässä ja joutui luovuttamaan matsin ettei paikat hajoisi pahemmin. Sitä ennen Nieminen olikin päässyt Sydneyn turnauksessa finaaliin asti. Eiköhän se Jarkko siitä siis taas nouse.


Sadun ja Jonnan lähtöpäivänä ihmeteltiin kuinka kaikki ne ostokset kuitenkin mahtuivat laukkuihin. Ilmeisesti menivät myös alle painorajojen tai sitten kävi tuuri eikä laukkuja punnittu :) Jonnan piti kirjoittaa blogiin vierailevana tähtenä, mutta siinä lähtöhässäkässä pääsi unohtumaan. Kommenttien muodossa saa kyllä kirjoitella nyt jälkeenpäin :)

Muutaman päivän päästä alkoikin sitten aivan hillitön helleputki, joka alkaa helpottamaan vasta näihin aikoihin kun tätä kirjoittelen. Monta päivää putkeen oli yli 40 astetta ja parina päivänä taisi mennä 45C rikki. Meille kyllä kelpaa kunnon kuumuus päivisin, sillä Suomen huonoja kelejä tänne karkuun lähdettiinkin. Yöt sen sijaan ovat melkoista tuskaa. Kuumimpina öinä ulkona oli 30 asteen tienoilla ja kämpässä ehkä 35 astetta. Hiki virtaa kuin saunassa olisi vaikka makaa punkalla pelkät boxerit jalassa. Unen päästä saa kiinni siinä viiden aikaan aamulla ja herätessä olo on kuin pahimmassa kankkusessa vaikka ei ole tippaakaan alkoholia juonut :) Tai no, pakkohan tässä helteessä on hieman bisseä siemailla ;)

Myöhemmin käytiin Laurin kanssa vielä katsomassa tennistä kun turnaus oli ehtinyt puolivälieriin. Sinä iltana pelattiin naisten matsi Dokic vs Safina ja miesten matsi Federer vs Del Potro. Naisten matsi oli kunnon jännäri ja lopulta Safina meni välieriin. Kannustettiin viimeiseen asti Dokicia, joka on tekemässä isoa comebackia tauon jälkeen. Dokic on aussi, joten tunnelmaa riitti matsissa. Miesten matsissa Federer jyräsi Del Potron aivan pystyyn. On se vaan kova ukkeli lyömään palloa :)

Biitsihommista ei tällä kertaa ole kauheasti kirjoteltavaa. Meillä molemmilla on ongelmia selän kanssa ja erityisesti Nipin selkä ei tahdo sitten millään tulla kuosiin. Eiköhän kuitenkin jostain löydy jipot, joilla sekin pian paranee ja päästään vielä pelaamaan muutama turnaus. Peukut pystyyn siellä Suomessa! Helmikuun alussa saadaan lisää vierailijoita Suomesta, kun molempien vanhemmat tulevat lomailemaan kolmeksi viikoksi. Meidät on pestattu matkaoppaiksi ja autokuskeiksi, joten tekemistä riittää taas :)

Tästä vielä linkit kuviin:

Tasmania:
http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/Tasmania

Aussien avoimet:
http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/AustralianOpen

Tammikuu käyntiin

Jaahans, mistäs sitä tällä kertaa alottais. Mun viime kerran tarinoista onkin kulunut jo niin pitkä tovi, ettei tahdo millään päästä jutussa liikkeelle. Onneksi Antti on sentään pitänyt blogin ajantasalla.

Juttelenpa alkajaisiksi vaikka muutaman sanasen meitin Uudesta Vuodesta. Aattona oli ohjelmassa grillailua ja virvokkeiden nauttimista Jessica Housella. Ohjelma oli siis varsin yksinkertainen, mutta silti oikein toimivaksi havaittu kokonaisuus. Sapuska oli siis maittavaa ja olut kylmää;) Ehtoommalla lyöttäydyttiin yhteen muutaman muun Suomalaisen kanssa, jotka asustavat myös tässä Jessicalla. Heidän kanssaan lätkittiin muutama rundi korttia ja joristiin niitä näitä. Illalla suunnattiin samalla porukalla kohti Melbournen keskustaa. Federation Squarelle päädyttiin, ihan niin kuin oltiin suunniteltukin=) Muutaman virvokkeen jälkeen tämä ei aina ole itsestäänselvyys;) Squarella katseltiin varsin komea ilotulitus. Tosin Sydneyn vastaaviin karkeloihin verrattuna Melbournen raketit taitavat olla kuin pikkukiinalaisia. Kyllä ne silti Suomalaisten suut sai auki loksahtamaan=) Kaupunki oli odotetusti aivan piukassa ihmisiä, joten rakettien jälkeen suuntasimme takaisin St.Kildan alueelle käynnistämään vuotta 2009. Vuosi saatiin siis täällä down underissakin onnistuneesti vaihtumaan.

Biitsillekin ollaan taas keretty hiukan pelailemaan. Viime sunnuntaina osallistuttiin turnaukseen South Melbournen maisemissa. Aurinko paistoi koko päivän ja tällä kertaa tuulikaan ei pelejä pahemmin häirinnyt. Aamupäivällä keli oli jopa täysin tyyni muutaman tunnin ajan! Keli oli siis varsin mainio biitsin pelailuun ja rannalla hengailuun.

Turneeseen osallistuneita tiimejä oli tällä kertaa hivenen normaalia enempi. Maanantaina South Melbournessa starttasi nuorten Australian mestaruusturnee, joten osa junnuista otti tuntumaa jo sunnuntain turnauksessa. Muistaakseni AA-tasolla (jolla pelasimme) oli yhteensä 24 tiimiä. Yhteensä osallistuneita joukkueita turnauksessa oli varmaankin aika liki sata kipaletta. Omassa alkulohkossamme oli viisi joukkuetta, joiden joukosta sijoituimme toisiksi. Selvisimme siis jatkoon alkulohkosta ja seuraavana oli vuorossa puolivälierät. Tällä kertaa rahkeet riittivät siihen asti ja siirryimme seuraavaksi katsomon puolelle. Vähän jäi viimisestä matsista hampaankoloon, sillä mahkut oli...no, tällä kertaa ei selityksiä=)

Katsomon puolella oli mukava nautiskella kelpo kelistä ja seurailla kovempien pelureiden suorituksia. Erityisesti AAA-tason finaali oli mukavaa seurattavaa. Siinä kohtasivat Victorian osavaltion ykköspari sekä koko Australian 1. sijoitettu tiimi. Jälkimmäisenä mainittu pari pelaakin biitsiä ammatikseen ja pelin taso oli myös sen mukaista. Aussien ykköset pitivät pintansa ja veivät turnauksen nimiinsä.

Tulevana sunnuntaina onkin jo luvassa seuraava turnaus. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun! Pitäkää peukut pystyssä!

Hyvää alkanuttu vuotta 2009 kaikille blogin lukijoille!