G'day mates! Taas on yksi biitsiturnee takanapäin. Tällä kertaa sääolosuhteet olivat varsin mielenkiintoisat. Etelänavalta puhkusi kylmää ilmaa koko sunnuntaipäivän ajan. Itse olin suurinpiirtein koko päivän ajan aivan umpijäässä=) Pelit tulikin pelailtua yhtä lukuunottamatta pitkät housut jalassa sekä huppari päällä. Keli oli siis kaikkea muuta kuin biitsikeli.
Omat pelit aloitimme ensin nappaamalla pari voittoa, mutta kolmannessa alkusarjan matsissa tuli tappio. Omassa alkulohkossa sijoituimme toisiksi ja selviydyimme siis jatkopeleihin mukaan. Puolivälierässä kohtasimme jo ennestään meille tutun parin Jasonin & Willin (ekassa turneessa pelasimme kahdesti heitä vastaan...tuloksena kaksi tappiota). Jason & Will olivat jälleen parempia ja nappasivat voiton meistä. Emme kyenneet antamaan edes kunnon vastusta, vaan pojat veivät meitä niin sanotusti 6-0. En halua edes muistella peliämme...niin kamalaa se oli=) Tällä kertaa tiemme tyssäsi siis puolivälieriin. Huonoille emme kuitenkaan hävinneet, sillä lopulta Jason & Will kruunattiinkin AA-sarjan voittajiksi.
Turnee oli meille kuin suossa juoksua! Tuuli oli jälleen todella kova, mutta se ei ole mikään selitys. Samat olosuhteet ne ovat kaikilla. Kova tuuli aiheuttaa sen, että pelin taso laskee kaikilla. Meille se aiheuttaa pelin heikkenemisen lisäksi sen, että emme nauti pelaamisesta ja yrittäminen loppuu lähes kokonaan. Inttisanastosta löytyy tälle ilmiölle sopiva ilmaisu...hajoaminen=) Näin ei saisi olla! Tuuli täytyisi vain hyväksyä ja pyrkiä siitä huolimatta parhaimpaan suoritukseensa. Kovimpien AAA-tason pelureiden seuraamisesta sai onneksi mukavasti lisämotivaatiota. Parhaimpien peliä seuratessa näyttää usein ettei tuulta olisi lainkaan, niin hyvin peli sujuu tuulesta huolimatta. Täytyy tosin muistaa, että nämä pelurit ovat pelanneet ja harjoitelleet tuulessa useita vuosia.
Omien pelien päätyttyä käytiin nappaamassa hiukan take away sapuskaa lähiravintolasta ja siirryttiin katsomon puolelle seurailemaan muiden matseja. Pelien päätyttyä osallistuttiin jälleen kenttien purkuun. Tämän jälkeen ukot olivatkin taas kohtuu valmiita siirtymään Jessica Houselle syömään ja lepuuttelemaan. Sellainen oli tämänkertainen turneepäivä. Seuraava turnee johon osallistumme pelaillaan 7.12. Nyt siis lisää reeniä=)
tiistai 18. marraskuuta 2008
perjantai 14. marraskuuta 2008
Life on the beach

Hieman epäileväisenä paineltiin rannalle pystyttämään kenttiä valmennusiltaa varten. Hiljalleen alkoi ihmisiä valua rannalle ja lopulta sakkia oli n. 60 henkeä. Big Alin johdolla vedettiin koko porukan voimin alkulämmittely, jonka jälkeen ihmiset jaettiin taitojen perusteella kolmeen ryhmään. Aloittelijoille oli oma ryhmänsä, samoin keskitaitaville ja kokeneille. Jokaiselle ryhmälle oli kaksi valmentajaa, yksi hieman kokeneempi ja toinen valmennustouhuja vasta aloitteleva. Minä ja Lauri olimme siis kakkoskoutseina, mikä oli ihan hyvä systeemi alkuun. Valmentaminen oli aluksi yllättävän vaikeaa ja varsinkin aivan aloittelijoiden neuvominen oli haastavaa. Hyvin se kuitenkin alkoi suttaantumaan, kun sai vaan suunsa auki ja höpötettyä kaiken aikaa jotain :) Keskiviikkoiltana oltiin toistamiseen valmentamassa ja ainakin omalta osalta homma meni jo paljon paremmin. Kyllä kelpaa kun saa tehdä rannalla töitä leppoisten ihmisten kanssa ja samalla oppii kieltäkin vielä.
Oman valmennusuran aloittamisen lisäksi otettiin tällä viikolla myös pari valmennustuntia Chicolta. Heti kärkeen täytyy sanoa, että tämä mies on todellinen nero. Chico on pelannut ympäri maailmaa pari vuosikymmentä ja ilmeisesti tehnyt valmennushommia myös melko pitkään. Valtava määrä tietoa ja taitoa yhdistettynä Chicon leppoisaan mutta jämäkkään olemukseen luovat valmentajan vailla vertaa. Keskiviikkona ja tänään perjantaina oltiin kumpanakin pari tuntia treenaamassa Chicon opastuksella ja välittömästi päätimme ottaa valmennustunteja jatkossakin. Chico on opettanut meille juttuja, joita ei olisi osannut itse edes ajatella saatikka sitten oppia joskus itsekseen. Jo muutaman valmennuskerran jälkeen tuntuu, että on kehittynyt pelaajana selvästi. Koko kesän ajan kun otetaan valmennustunteja niin ainakin kaikki edellytykset on palata Suomeen täysin eri pelaajana. Saa nähdä miten käy toteutuksen kanssa ;)
Huomenna taidetaan ottaa vapaapäivä treeneistä ja duuneista. Painutaan varmaan keskustaan hieman shoppailemaan ja ottamaan rennosti. Siihen kaveriksi vielä kunnon hiilaritankkaus niin sunnuntaina kelpaa taas juosta pallon perässä turnauksessa :) Viime kerralla sijoituttiin siis kakkosiksi, joten sitä lähdetään parantamaan, mutta nöyrin mielin :) Turnauksen jälkeen siis päivitystä luvassa joko katkeran vuodatuksen tai voiton fiilistelyn merkeissä. Siellä Suomessa kun menette nukkumaan lauantai-iltana niin koittakaa nukahtaa peukut pystyssä :) Ne teistä, jotka riekkuvat vielä ravitsemusliikkeissä kahdentoista aikaan illalla, voivat nostaa peukkunsa silloin pystyyn ;)
maanantai 10. marraskuuta 2008
Just another weekend in paradise
Heips! Jälleen on yksi biitsin täyteinen viikonloppu takanapäin. Ohjelmaa oli taas sen verran kalenterissa, ettei tarvinnut juuri tumput suorina seisoskella =) Lauantaille oli sovittuna reissu Altonan urheilukeskukseen, missä oli tiedossa pieni biitsipalaveri Chicon vetämänä. Sunnuntai olikin puolestaan varattuna biitsiturneelle, johon ilmoittauduimme pelaamaan miesten AA-sarjaa. Pelien lisäksi sunnuntaille oli myös hieman töitä luvassa.
Launtai aamuna pummattiin kyyti Big Alilta Altonan urheilukeskukselle. Saavuttuamme perille biitsikentillä alkoikin Chicon pitämä treenisessio, johon meidän ei ollut alunperin tarkoitus osallistua...ei kuulosta hyvältä;) Suunnitelmissa oli pitää lepopäivä ja kerätä energiaa sunnuntain turnausta silmällä pitäen. Vanha tuttumme Andrew oli myös mestoilla ja houkutteli meitä mukaan treenailemaan. Yritimme pitäytyä suunnitelmassa, mutta about 10 sekunnin taivuttelun jälkeen olimme molemmat jo hiekalla temmeltämässä =) Chicon treeni oli varsin monipuolinen ja bueno kokonaisuus. Paljon monipuolisempaa settiä mitä olemme kahdestaan kentällä treenailleet. Hyviä treenivinkkejä jäi siis jälleen käteen. Treenin jälkeen oli vuorossa palaveerausta koskien Sunset Sessioneilla valmentamista. Chico antoi vinkkejä ja neuvoja aloittelevien sekä hieman edistyneempien biitsipelureiden valmentamisesta. Lisäksi kävimmme kentällä läpi muutamia harjoitteita, jotta saimme hiukan ideaa harjoitteiden tyylistä. Nyt meillä on siis kasassa todella lyhyt oppimäärä aloittelijoiden valmentamisesta =) Meidän lisäksi palaveriin osallistui myös muita valmentamisesta kiinnostuneita pelureita, joista suurin osa olikin meille jo entuudestaan tuttuja. Palaverin loputtua Andrew kyseli, että huvittaisiko meitä vielä pelata pari erää. Jälleen seurasimme järkähtämättä alkuperäistä suunnitelmaa ja...suostuimme =) Onneksi emme pelanneet enää kovin kauaa, joten vielä jäi paukkuja jäljelle sunnuntaitakin varten.
Sunnuntaina aamulla saimme nukkua pitkään aina klo 7.00 asti, sillä tällä kertaa emme osallistuneet biitsikenttien pystytykseen;) Ekan turneen päiväohjelma tuntui mielestämme hivenen liian raskaalta, joten tällä kertaa päätimme osallistua ainoastaan kenttien purkuun. Olo olikin pelien alkaessa ja muutenkin koko päivän ajan melkoisesti virkeämpi kuin viime kerralla. Aamulla siis ensin puurot vatsaan ja sitten siirtyminen South Melbournen biitsille. Alkuperäisen ohjelman mukaan meillä piti olla peli heti klo 9.00, joten aloimme heti ottaa hiukan lämpöä päälle. Tietysti yksi pelaajista oli myöhässä ja järjestys meni uusiksi juuri kun lämpö oli sopivasti otettu. No, alkusähellyksen jälkeen pelit lähtivät pyörimään jouhevasti ja myös Matti Myöhänenkin ilmestyi paikalle.
Miesten AA-sarjassa pelattiin 4 lohkoa, joissa kussakin oli 4 joukkuetta eli osallistuneita tiimejä oli yhteensä 16 kipaletta. Omat pelimme lähtivät liikkeelle varsin mainiosti ja selviydyimme omasta lohkosta voittajina jatkoon ottamalla kolme voittoa. Seuraavana vuorossa oli puolivälierät sekä välierät, jotka myös klaarasimme kohtuu vaivattomasti. Onnistuimme pelaamaan mielestäni varsin järkevää peliä sortumatta yliyrittämiseen. Yleensä pelimme onkin turnauksissa kaatunut omiin virheisiin, mutta tällä kertaa annoimme vastustajien tehdä virheet...biitsi on helppoa =) Edessä oli siis enää finaali, jossa kohtasimme oman alkulohkomme toiseksi sijoittuneen tiimin (olimme voittaneet tämän parin siis kertaalleen). Pääsimme pelaamaan finaalin biitsin center courtille, jota pomppulinna ympäröi. Arska paistoi, musiikki pauhasi ja katsojiakin oli kentän ympärille kertynyt ihan mukavasti. Tunnelma oli siis kohdillaan...tämä on biitsiä parhaimmillaan! Täydelliset puitteet eivät meitä valitettavasti auttaneet. Jälleen loppuivat akut melko perusteellisesti kesken ja oma pelimme oli ihan kamalaa. Tappio tuli finaalissa siis toistamiseen varsin selkein lukemin. Turnaus oli kuitenkin muuten osaltamme sujunut niin hyvin, että häviö ei jäänyt harmittamaan kovin pitkäksi aikaa. Mielestäni tämä oli paras turneesuoritus, johon olemme yltäneet.
Vielä oli edessä kenttien purku, jonka jälkeen yksi turnaus olisi jälleen paketissa. Purku sujuikin varsin nopeasti, sillä työväkeä oli tällä kertaa hivenen enemmän paikalla. Seuraavaksi oli edessä päivän kohokohta...mättöä!!! Nälkä rupesi olemaan melkoinen, sillä kello oli noin 20.00 kun saavuimme takaisin Jessica Houselle. Päivällä olimme syöneet pelien välillä ainoastaan jotain pientä välipalaa, joten nyt oli ISON ruuan aika. Tovin kuluttua molempien vatsat olivatkin halkeamispisteessä, joten syöminen oli valitettavasti lopetettava =) Sitten ei muuta kuin sängylle vatsan viereen elbailemaan ja odottelemaan seuraavaa auringonnousua;)
Ensi viikon sunnuntaina pelataankin jo seuraava turnee, johon aiomme osallistua. Nyt koitetaan palautella paikkoja pari päivää ja myöhemmin viikolla ehditään vetämään vielä parit treenit ennen seuraavaa koitosta. Kyselimme Chicolta myös yksityistunteja ja koitamme saada jotain jäjestettyä ennen seuraavaa tournamenttia. Näillä eväin kohti uusi haasteita!
Myöhästyneet isänpäivä onnittelut myös kaikille faijoille sinne Suomen suunnalle!
Launtai aamuna pummattiin kyyti Big Alilta Altonan urheilukeskukselle. Saavuttuamme perille biitsikentillä alkoikin Chicon pitämä treenisessio, johon meidän ei ollut alunperin tarkoitus osallistua...ei kuulosta hyvältä;) Suunnitelmissa oli pitää lepopäivä ja kerätä energiaa sunnuntain turnausta silmällä pitäen. Vanha tuttumme Andrew oli myös mestoilla ja houkutteli meitä mukaan treenailemaan. Yritimme pitäytyä suunnitelmassa, mutta about 10 sekunnin taivuttelun jälkeen olimme molemmat jo hiekalla temmeltämässä =) Chicon treeni oli varsin monipuolinen ja bueno kokonaisuus. Paljon monipuolisempaa settiä mitä olemme kahdestaan kentällä treenailleet. Hyviä treenivinkkejä jäi siis jälleen käteen. Treenin jälkeen oli vuorossa palaveerausta koskien Sunset Sessioneilla valmentamista. Chico antoi vinkkejä ja neuvoja aloittelevien sekä hieman edistyneempien biitsipelureiden valmentamisesta. Lisäksi kävimmme kentällä läpi muutamia harjoitteita, jotta saimme hiukan ideaa harjoitteiden tyylistä. Nyt meillä on siis kasassa todella lyhyt oppimäärä aloittelijoiden valmentamisesta =) Meidän lisäksi palaveriin osallistui myös muita valmentamisesta kiinnostuneita pelureita, joista suurin osa olikin meille jo entuudestaan tuttuja. Palaverin loputtua Andrew kyseli, että huvittaisiko meitä vielä pelata pari erää. Jälleen seurasimme järkähtämättä alkuperäistä suunnitelmaa ja...suostuimme =) Onneksi emme pelanneet enää kovin kauaa, joten vielä jäi paukkuja jäljelle sunnuntaitakin varten.
Sunnuntaina aamulla saimme nukkua pitkään aina klo 7.00 asti, sillä tällä kertaa emme osallistuneet biitsikenttien pystytykseen;) Ekan turneen päiväohjelma tuntui mielestämme hivenen liian raskaalta, joten tällä kertaa päätimme osallistua ainoastaan kenttien purkuun. Olo olikin pelien alkaessa ja muutenkin koko päivän ajan melkoisesti virkeämpi kuin viime kerralla. Aamulla siis ensin puurot vatsaan ja sitten siirtyminen South Melbournen biitsille. Alkuperäisen ohjelman mukaan meillä piti olla peli heti klo 9.00, joten aloimme heti ottaa hiukan lämpöä päälle. Tietysti yksi pelaajista oli myöhässä ja järjestys meni uusiksi juuri kun lämpö oli sopivasti otettu. No, alkusähellyksen jälkeen pelit lähtivät pyörimään jouhevasti ja myös Matti Myöhänenkin ilmestyi paikalle.
Miesten AA-sarjassa pelattiin 4 lohkoa, joissa kussakin oli 4 joukkuetta eli osallistuneita tiimejä oli yhteensä 16 kipaletta. Omat pelimme lähtivät liikkeelle varsin mainiosti ja selviydyimme omasta lohkosta voittajina jatkoon ottamalla kolme voittoa. Seuraavana vuorossa oli puolivälierät sekä välierät, jotka myös klaarasimme kohtuu vaivattomasti. Onnistuimme pelaamaan mielestäni varsin järkevää peliä sortumatta yliyrittämiseen. Yleensä pelimme onkin turnauksissa kaatunut omiin virheisiin, mutta tällä kertaa annoimme vastustajien tehdä virheet...biitsi on helppoa =) Edessä oli siis enää finaali, jossa kohtasimme oman alkulohkomme toiseksi sijoittuneen tiimin (olimme voittaneet tämän parin siis kertaalleen). Pääsimme pelaamaan finaalin biitsin center courtille, jota pomppulinna ympäröi. Arska paistoi, musiikki pauhasi ja katsojiakin oli kentän ympärille kertynyt ihan mukavasti. Tunnelma oli siis kohdillaan...tämä on biitsiä parhaimmillaan! Täydelliset puitteet eivät meitä valitettavasti auttaneet. Jälleen loppuivat akut melko perusteellisesti kesken ja oma pelimme oli ihan kamalaa. Tappio tuli finaalissa siis toistamiseen varsin selkein lukemin. Turnaus oli kuitenkin muuten osaltamme sujunut niin hyvin, että häviö ei jäänyt harmittamaan kovin pitkäksi aikaa. Mielestäni tämä oli paras turneesuoritus, johon olemme yltäneet.
Vielä oli edessä kenttien purku, jonka jälkeen yksi turnaus olisi jälleen paketissa. Purku sujuikin varsin nopeasti, sillä työväkeä oli tällä kertaa hivenen enemmän paikalla. Seuraavaksi oli edessä päivän kohokohta...mättöä!!! Nälkä rupesi olemaan melkoinen, sillä kello oli noin 20.00 kun saavuimme takaisin Jessica Houselle. Päivällä olimme syöneet pelien välillä ainoastaan jotain pientä välipalaa, joten nyt oli ISON ruuan aika. Tovin kuluttua molempien vatsat olivatkin halkeamispisteessä, joten syöminen oli valitettavasti lopetettava =) Sitten ei muuta kuin sängylle vatsan viereen elbailemaan ja odottelemaan seuraavaa auringonnousua;)
Ensi viikon sunnuntaina pelataankin jo seuraava turnee, johon aiomme osallistua. Nyt koitetaan palautella paikkoja pari päivää ja myöhemmin viikolla ehditään vetämään vielä parit treenit ennen seuraavaa koitosta. Kyselimme Chicolta myös yksityistunteja ja koitamme saada jotain jäjestettyä ennen seuraavaa tournamenttia. Näillä eväin kohti uusi haasteita!
Myöhästyneet isänpäivä onnittelut myös kaikille faijoille sinne Suomen suunnalle!
perjantai 7. marraskuuta 2008
Great Ocean Road
Termos! Luvattoman pitkä aika onkin kulunut viime päivityksestä, joten nyt kunnon pläjäys kuulumisia reisun päältä. Viime viikko oli melko arkinen jos täällä nyt mitään viikkoa voi arkiseksi sanoa. Alkuviikosta otettiin lepoa ja palauteltiin turnauksen rasittamia lihaksia. Myöhemmin viikolla treenailtiin taas salilla ja rannalla. Välipäivinä pööpöiltiin keskustassa ja Chapel Streetillä jo suht tutuissa maisemissa. Torstai-iltana oltiin normaaliin tapaan duunissa. Viime viikko olikin siis voimien keräilyä kuluvaa viikkoa varten. Maanantaina nimittäin noudettiin aamupäivällä vuokra-auto käyttöön kolmeksi päiväksi. Suunnaksi otettiin Great Ocean Road, joka on Melbournen länsipuolella rannikkoa pitkin kulkeva tie, jonka varrella on kaikenlaisia nähtävyyksiä ja viihtyisiä pikkukyliä. Alunperin aioimme lähteä reissuun Alin autolla, mutta turvauduimme kuitenkin vuokra-autoon, koska Alin auto on kuplavolkkari vuosimallia 1972. Tuon ikäinen biili sietäisi päästä jo eläkkeelle. Great Ocean Road on paikoitellen aika syheröistä tietä kallionkielekkeillä, eli jännitystä oli jo muutenkin luvassa.
Reissun päällä olemme nauttineet suuresti siitä, että voimme syödä aamupalan rauhassa ilman kiirettä töihin tai kouluun. Siispä emme tinkineet tästä maanantainakaan ja kävimme nappaamassa vuokra-auton keskustasta vasta klo11 aamupäivällä. Hieman jännitti lähteä harjoittelemaan täällä ajamista suoraan Melbournen ydinkeskustasta, mutta homma lähti kuitenkin ihan mukavasti toimimaan. Alkuun saimme muilta autoilijoilta välitöntä palautetta tööttäilyn muodossa. Autoksi oltiin valittu tuttu ja turvallinen Toyota Corolla, joka osoittautui loistavaksi valinnaksi. Emme tarkastaneet kuinka monta hummaa konepellin alla hyrräsi, mutta 1,8 litran moottori kiidätti pientä Corollaa varsin vauhdikkaasti. Vasemmalla puolella ajaminen ei sinänsä ollut kovin vaikeaa ja siihen tottui hetkessä. Hankalaa ajamisesta teki auton sisätilat, joka on periaatteessa peilikuva verrattuna suomalaisiin autoihin. Vaihdekeppiä tuli hamuiltua aina oikealta puolelta ja vilkkua vasemmasta viiksestä, vaikka homma toimi siis juuri päinvastoin. Alkuun vilkuttamisen sijasta pyyhimme tuulilasia melko ahkeraan tahtiin :)
Alkusekoilujen jälkeen löysimme moottoritielle ja lähdimme paahtamaan kohti Geelong nimistä kaupunkia, josta varsinainen Great Ocean Road lähtee. Baana oli todella hyvää ja kaistoista ei ollut pulaa. Saavuttiin Geelongiin tunnissa ja siellä löydettiin oikealle tielle ongelmitta. Great Ocean Roadin alkupätkä ei vielä räjäyttänyt tajuntaa ja noin tunnin verran köröteltiin aika normimaisemissa kunnes saavuttiin Torquay nimiseen kylään. Torquay on surffivaatteiden ja -varusteiden mekka, mikä kävi selväksi aika nopeasti, sillä putiikkeja oli pienellä alueella ehkä vajaat 15. Turha varmaan mainita, että me koluttiin liikkeitä silmät kiiluen ja suupielet kuolassa :) Pienten ostosten jälkeen matka jatkui kohti Lorne nimistä kylää ja maisemat alkoivat hiljalleen muuttumaan paremmiksi.
Lornessa alettiin katsella jo majapaikkaa yöksi ja vaihtoehtoihin tutustuttuamme valitsimme kerrankin kalleimman. Hetkeksi pystyimme unohtamaan nuukailun ja otimme huoneen Mantra nimisestä hotellista. Hintaa tuli huimat 45 euroa per hanuri ja huoneen lisäksi hintaan kuului aamupala, iltapala (2 olutta mieheen), pääsy uima-altaalle, saunaan ja porealtaaseen. Myös hotellihuoneessa oli oma poreallas. Ihan jees :) Seuraavana aamuna köröteltiin 10km sisämaahan ihmettelemään sademetsässä olevaa vesiputousta. Kuvat puhukoon puolestaan:
Tovin jälkeen maltoimme jatkaa matkaa Great Ocean Roadia pitkin länteen. Baana alkoi hiljalleen olemaan pelkkää mutkaa mutkan perään. Pudotus kielekkeeltä mereen kehoitti käyttämään myös jarrua välillä. Olosuhteet olivat siis loistavat Corollan ralliominaisuuksien testaamiseen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti nostattamaan hikikarpalot kartturin otsalle :) Seuraava etappi oli Otway treetop walk niminen sademetsään rakennettu kävelyreitti. Kyseessä ei ollut mikään ihan normi kävelypolku, sillä tämä kulki 25m korkeudella maasta. 47m korkeudella olevasta näköalatornista kelpasi silmäillä sademetsää. Hieman meinasi jännähikeä nousta pintaan, vaikka en yleensä kammoakaan korkeita paikkoja.
Laskeuduttuamme sademetsän korkeuksista jatkoimme edelleen pitkin Great Ocean Roadia. Suuntasimme Corollan ajovalot kohti Great Ocean Roadin kuuluisinta nähtävyyttä, Twelve Apostles nimistä kalliomuodostumaa. Saavuimme paikanpäälle juuri sopivasti ennen auringonlaskua, jolloin näkymät olivat parhaimmillaan. Aikoinaan merestä on noussut 12 kalliopatsasta ja paikka on nimetty sen mukaan. Valtavista patsaista on sittemmin sortunut ainakin kolme ja jatkuva aallokko pyrkii kaataman loputkin. Eiköhän maisemat kuitenkin pysy melko näyttävinä vielä hetken aikaa :)
Arskan laskeuduttua aloimme etsimään yöpaikkaa läheisestä Port Campbellin kylästä. Osa motelleista ja muista majoituspaikoista oli jo kiinni ja osa taas täyteen buukattuja. Mielessä kävi jo autossakin nukkuminen kunnes löydettiin auki oleva motelli ja sieltä vapaa huone. Oikeastaan kyseessä oli kokonainen asunto ja saatiin se ihan pilkkahintaan. Olohuone, keittiö, kaksi makuuhuonetta ja kylpyhuone varustettuna porealtaalla, 35e per naama. Uni tuli simmuun aika herkästi ja hyvien yöunien jälkeen jatkoimme taas matkaa kohti Great Ocean Roadin päätepistettä, Warrnambool nimistä kaupunkia. Matkalla oli rannalla tämmöisiä näkymiä:
Warrnamboolin keskustassa pööpöiltiin hetken aikaa kauppoja kierrellen ja maisemia ihmetellen. Jälleen oli aika nostaa kytkintä ja vielä ennen paluumatkaa käytiin Tower Hill nimisellä tulivuorialueella. Tulivuoren kraaterit eivät juuri säväyttäneet, mutta törmättiin sentään kenguruihin ja pari koalaakin bongattiin. Kenguista oli vaikea saada kuvaa läheltä, mutta koalat olivat sen verran lunkia porukkaa, etteivät juuri ihmisistä välittäneet.
Reilun parin päivän aikana oltiin ajeltu noin 300km päähän Melbournesta, joten oli aika kääntää ratti kohti Jessica Housea, joka alkaa tuntua jo kodilta vajaan kahden kuukauden asustelun jälkeen. Paluumatka posotettiin sisämaassa kulkevaa tavallista maantietä pitkin. Aurinko oli jo laskenut, kun saavuttiin Melbournen lähettyville ja kaupungin valot olivat todella vaikuttavan näköiset. Saavuttiin kaupunkialueelle valtavaa West Gate Bridgeä pitkin, jonka päältä kelpasi silmäillä keskustan pilvenpiirtäjiä yövalaistuksessa. Pari kertaa taas ajeltiin harhaan, mutta löydettiin lopulta St Kildaan ja kämpille. Väsy oli melkoinen, joten vain tärkeimmät toimet jaksoi hoitaa ennen nukkumaanmenoa. Eli äiteelle viestiä, että ollaan ehjänä perillä :) Loistava reissu oli ja voin suositella Great Ocean Roadia kaikille täällä päin joskus vieraileville!
Loppuun vielä linkki kuvakansioon. Tällä kertaa vähän isompi kuvapläjäys:
http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/GreatOceanRoad#
Tilaa:
Kommentit (Atom)