tiistai 30. syyskuuta 2008

Eka duunipäivä

Tervehdys taas täältä pallon toiselta puolelta! Lomailu vaihtui eilen työntekoon, kun singahdettiin hieman auringonnousun jälkeen South Melbourne beachille auttamaan turnausjärjestelyissä. Paikan päälle päästyämme ropisteltiin viimeiset unihiekat silmistämme ja ryhdyttiin purkamaan tavaroita pakettiautosta, jonka Chico oli juuri pöräyttänyt biitsin reunalle. Paku oli kattoon asti täynnä kamaa, joten laitettiin hihat heilumaan. Auttamassa oli myös Al, joka on ilmeisesti juuri lopetellut lentopallouransa ja siirtynyt järjestämään turnauksia Chicon kanssa. Myös Tamsin niminen tyttö oli mukana porukassa. Myöhemmin päivällä selvisi, että Tamsin oli sijoittunut naisten biitsissä viidennelle sijalle Pekingin olympialaisissa :) Aluksi pystytettiin muutama teltta toimitsijoita varten ja sen jälkeen Chico ja Al näyttivät miten verkot ja rajanauhat laitetaan paikkaansa. Oppitunnista viisastuneena laitettiin kahdestaan yhteensä seitsemän kenttää pelikuntoon. Mukavan lepposaa touhua tuo kenttien pystyttely varsinkin kun Al sai vielä poppivehkeet soimaan :) Tunnelma alkoi olla kohdillaan kun pelaajia saapui kentälle ja arska lämmitti ilmaa.

Katseltiin hetken aikaa ensimmäisiä matseja ja lähdettiin sitten ottamaan välilepoa kämpille. Itse olin katsonut edellisenä yönä Formulaa ja yönunet olivat jääneet pariin tuntiin. Joten vatsa täyteen puuroa ja pää tyynyyn. Reilun tunnin päästä Nipi alkoi potkimaan meikäläistä ylös sängystä ja patistamaan salille. Siispä käytiin tekemässä punttijumpat ja taas kämpille ottamaan lepoa. Al kuitenkin soitteli ja pyysi tulemaan hieman aikaisemmin biitsille purkuhommiin. Kelattiin mankeleilla taas paikan päälle ja siellä olikin viimeiset pelit menossa. Fiilisteltiin tunnelmaa taas hetki, jonka jälkeen laitettiin aamulla pystytetty leiri ja kentät kasaan. Sullottiin romut pakuun ja näin oli eka päivä pulkassa. Tosiaan mukavaa touhua ja yhteensä vain reilut neljä tuntia päivässä. Edelleen pitää ihmetellä kuinka hyvä tuuri on käynyt, että ollaan päästy heti unelmatöihin ja tutustuttu Melbournen biitsiporukoihin. Täytyy koputtaa puuta oikein kaksin käsin.

Eilen oli puhetta vielä, että voitaisiin ehkä treenailla Tamsinin ja hänen treeniporukan kanssa tulevana kesänä. Mietittiin vaan, että mahtaakohan meistä olla minkäänlaista vastusta olympiatason pelureille. Kohtuu nöyrää poikaa siis oltiin :) Tamsin ei ollut muuten mikään ihan lyhyt tyttö.. vaivaiset 193 senttiä pituutta :) Meille kyllä sopisi vallan mainiosti jos päästäisiin tämän tason urheilijoiden kanssa treenaamaan. Saapi nähdä siis mitä kesä tuo tullessaan.

Tänään (tiistaina) oli taas sama setti aamulla ja nyt homma meni jo suht rutiinilla. Kentät olivat pystyssä hyvissä ajoin ennen pelien alkamista. Hommien jälkeen Chico kaivoi pakusta ylimääräisen verkon ja rajat, jotka saatiin lainaksi. Al lupasi vielä hommata meille pari uutta palloa melko hyvään hintaan huomiseksi. Alkaa olla vermeitä sen verran kasassa, että kelpaa treenata. Ovat kyllä aivan loistavia ja auttavaisia tyyppejä nämä Chico, Al ja Tamsin. Nyt lepuutellaan hetki kämpillä ja odotellaan, että ilma lämpiää vielä muutaman asteen ennen kuin painutaan rannalle testaamaan Chicon antamia kamppeita. Näin se homma etenee!

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Fillariretki

Lauantaina päätettiin laajentaa reviiriä pienellä pyörälenkillä. Etäisyydet uusille mestoille rupeavat venymään sen verta pitkiksi, että ilman fillareita kengänpohjat kuluisi kohta jo puhki. Aamulla pakkailtiin hiukan evästä messiin ja napattiin fillarit kankkujen alle. Tähän asti ollaan tutkiskeltu rantaa enempi lännen suuntaan, mutta tänään tehtiin tottumuksiin u-käännös ja suunnattiin rantaa kohti itää. Keli ei ollut lähtiessä järin lämmin ja vastatuultakin oli vielä kaupanpäällisiksi. Tämä ei kuitenkaan meidän menoa haitannut, vaan matka taittui kepeästi kaikkea uutta ihmetellessä. Poljeskelimme koko matkan rantaviivaa seurailevaa pyörätietä pitkin, joten maisemat olivat koko ajan mahtavat sekä merta että Melbournen keskustaa kohti.


Matkalla vilkuilimme myös rannalle pystytettyjä huusholleja. Paljon oli ihan arkisen näköisiä omakotitaloja (tosin erityylisiä kuin Suomessa), mutta toisinaan taas todella hulppeita ja moderneja kämppiä. Talot olivat jakaantuneet varsin selkeästi tavallisten pulliaisten sekä paremmiston alueisiin. Rannalta päin tarkasteltuna jäikin tuntuma, että hienommat alueet sijaitsivat pierien (satamalaituri, jonka yhteydessä usein myös paatteja) tuntumassa ja tavallisempaa asutusta oli sitten pierien välillä.


Hieman kuoppaista pyörätietä olisi jatkunut varmasti vielä vaikka millä mitalla, mutta aikataulumme rupesi kiristymään. "Mitä ihmettä, eihän lomalaisilla voi olla aikataulua!?" Eilen oli, sillä telkusta oli tulossa Aussifutiksen (eri kuin rugby) suuri Grand Final matsi=) Aussifutis tuntuu olevan todella suosittua Melbournessa ja finaalia onkin hehkutettu telkussa koko viime viikko. Jälleen heitettiin siis uukkari ja otettiin suuntimaksi Jessica House hacienda. Onneksi tällä kertaa selkään hönki myötätuuli ja pilvetkin olivat väistyneet auringon tieltä. Paiskattiin paidat reppuihin, vedettiin apanderirapit (aurinkorasvat;)) pintaan ja sitten annettiin munamankelien rullata=)

Missasimme kymmenisen minuuttia matsin alusta, mutta onneksi mitään ratkaisevaa ei ollut ehtinyt tapahtua. Finaalissa kohtasivat Hawthorne Hawks ja Geelong Cats nimiset joukkueet. Aussifutiksen asiantuntijoina kannatimme tietysti Hawksia...koska niillä on siistit paidat;) Taitaa Hawksien kotipaikkakin (Hawthorne) kyllä sijaita Melbournen tuntumassa. Jo pitkään aussifutista seuranneina valitsimme tietysti voittajan puolen...Hawks siis voitti.

Huomen aamulla lomailu loppuu tältä erää ainakin viikon ajaksi, kun ohjelmassa on biitsikenttien pystytystä. Kuulostaapa ikävältä duunilta=) Tämä tällä erää...Melbourne over and out.

Linkistä taas kuvia

http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/Rantatie#

lauantai 27. syyskuuta 2008

Grilli kuumana

Tämän vuoden toinen grillikausi on nyt virallisesti avattu! Aamu alkoi tänään (perjantaina) mukavasti auringonpaisteessa ja iltapäivästä lämmöt nousi lähemmäs 30 astetta. Meidän lisäksi auringosta tykkää myös ystävämme muurahaiset, jotka olivat tänään sotajalalla. Ne asustavat jossain kämppämme alla ja mönkivät lämpinä päivinä paistattelemaan aurinkoon. Tänään loppui kuitenkin arskanotto örkkien osalta kun haimme kaupasta myrkkyjä. Saa nähdä mitä nölliäisiä seuraavaksi herää kun kelit lämpenee. Käärmeksiä tai hämiksiä ei olla oikeestaan nähty vielä lainkaan. Kai sekin päivä vielä tulee kun niitä alkaa hengailemaan kämpillä.

Niin, takaisin aiheeseen eli grillaukseen. Vedettiin treenit biitsillä ja palautusjuomaksi korkattiin paikalliset oluet. Samalla meni grilli päälle. On muuten ihan hyviä oluita täällä nämä paikalliset. Aivan Suomen hinnoissa eivät kyllä ole, eli olutsieppoilu tulee täällä kalliimmaksi. Mukavaa vastapainoa tuo kuitenkin halvat viinit. Myöhemmin voitaisiin vaikka laittaa tänne pieni pläjäys paikallisesta alkomahoolitarjonnasta. Hieman lisää aikaa tarvitaan, jotta ehditään kunnolla tutustumaan :)

Ja taas takaisin aiheeseen. Täällä on huomattavasti niukemmin grilliin soveltuvaa sapuskaa kaupoissa. Perinteistä grillimakkaraa ei olla vielä löydetty ja pihvejäkin on vain muutamaa sorttia. Toivottavasti valikoima laajenee samalla kun kelit paranee. Grillikausi saatiin kuitenkin avattua onnistuneesti ja olikin sen verran hyvät pihvit, että taitaa poikien ruokavalio muuttua entistäkin lihapainotteisemmaksi. Lihaa saa onneksi lähimarketista selvästi halvemmalla kuin Suomesta. Hieman ahdistaa tämä hintojen väijyminen, mutta pakko sitä on harrastaa tai banaanifarmi kutsuu turhankin aikaisin.

Päivät menevät täällä kamalan nopeasti ja tuntuu ettei oikein ehdi tekemään mitään. Se saattaa tietenkin johtua siitä, että treenataan kahdesti päivässä :) Ensi viikolla onkin sitten vaihtelua luvassa kun töitä on tiedossa maanantaista perjantaihin. Chico ilmoitteli, että hommat alkaa maanantaina aamulla klo0630. Tieto aikaisesta herätyksestä veti ilmeen kohtuu vakavaksi, mutta oikein mielellämme lähdemme silti hommiin. Eiköhän se ulkona biitsillä puuhastelu aina toimistolla istumisen voita ;) Chico lupaili myös antaa/lainata meille biitsiverkon, jotta päästään kunnolla treenaamaan. Tänne ei siis ilmestykään kentille verkkoja vaan pelaajat tuovat aina omat verkot mukanaan. Chico on Vic Beach nimisen biitsiseuran (vai onkohan kyseessä yritys) pääjehu. Vic Beach järjestää läjän turnauksia kesän aikana, tarjoaa valmennusta ja pitää yllä biitsihalleja. Netistä voi tsekata lisätietoja: http://www.vicbeach.com.au Chicon kautta saadaan ehkä tulevaisuudessa lisääkin hommia ja eiköhän myös pari valmennustuntia oteta jossain välissä.

Ei kai tällä erää taas tämän kummempia. Me koitetaan jossain vaiheessa pitää lepopäivä tästä hillittömästä treenaamisesta ja tehdä jotain muuta vaihteeksi, jotta saadaan tännekin jotain uutta kerrottavaa :)

torstai 25. syyskuuta 2008

Videonpätkää biitsiltä ja kämpiltä

Saatiin viimein nettiin tämä sunnuntaina kuvailtu pätkä. Kovin suuria visuaalisia elämyksiä ei ole luvassa, mutta näkee tästä hieman millaisessa ympäristössä täällä hengaillaan :)

Linkki: http://www.youtube.com/watch?v=LyiJJBxh9Vc

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Kartsalla pyörimässä

Morientes! Eilen pidettiin lepoa reeneistä ja päätettiin suunnata kohti Melbournen keskustaa. Ensin tukeva aamupala, sitten kamat kasaan ja ukot fillarien selkään. Reittivalinta kulki ensin meille vielä tuntemattoman Albert Park puiston lävitse. Albert Park tunnetaan paremmin kauden ensimmäisenä F1-osakilpailu ratana. Johan oli todella komia paikka...leveää tasaista asfaltti tietä, paljon nurmikkoa, iso vesiallas tai järvi?, palmuja ja ylväs näkymä kohti kaupungin pilvenpiirtäjiä. Lämmitettyämme renkaat pitkin rohmula rataa suuntasimme etuhaarukat kohti kaupungin hulinaa.



Fillarointi vasemmanpuoleisen liikenteen seassa keskellä kaupunkia oli myös melkoinen seikkailu. Pari kertaa pysähdyttiinkin jalkakäytävälle pohtimaan, miten edessä oleva risteys tulisi ylittää oikein. Kaistat kiemurtelivat välillä erittäin mielenkiintoisesti ja joskus tuntui ettei kaikilla autoilijoillakaan ollut homma aivan täysin hanskassa. Onneksi pyöräilijöille oli lähes koko matkan oma kaista, joten loppujen lopuksi päästiin perille nopeasti ja melko iisistikin. Risteysten ylittäminen nostattaa välillä meikäläisen sykettä, koska on tottunut Suomessa ensin vilkaisemaan vasemmalle ja sitten oikealle. Täällä tulisi toimia tietysti päinvastoin. Joskus risteyksen jälkeen tajuaakin vilkuilleensa vanhasta tottumuksesta vääriin suuntiin=)

Kaupungilla kierreltiin taas kahtelemassa erilaisissa putiikeissa ja ostoskeskuksissa. Kadulle päin näkyvät liikkeet ovat varsin pieni osa kaupungin tarjontaa, sillä maan alta tai ylemmistä kerroksista saattaa löytyä vielä useita tuhansia neliöitä liiketilaa. Välillä luuleekin kolunneensa liikkeen/ostarin kokonaan läpi, mutta yllättäen kulman takaa löytyy vielä lisää vaikka millä mitalla. Kierreltiin ja kaarreltiin kaupungilla noin 7h ajan ja tuntui ettei tuossa ajassa ehditty näkemään juuri mitään. Täytyy siis palata jatkamaan kaupungin kartoittamista joku toinen kerta. Kämpille takaisin selvittyämme molemmat olivatkin valmista kauraa yöpuulle. Ei siis muuta kuin hiukan safkaa alas ja sitten unta pollaan. Sellanen päivä tällä kertaa...kuulemisiin.



Linkistä taas lisää kuvia.

http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/AlbertPark

maanantai 22. syyskuuta 2008

Uusia tuttuja

Heisuli vei! Parina viime päivänä ollaan saatu nauttia taas hivenen lämmösimmistä keleistä täällä Melbournen suunnalla. Elohopeamittari on kiivennyt sinne 20 asteen paremmalle puolelle ja varsinkin eilen keli oli todella komia. Mitäköhän me tehdään silloin, kun keli on kohdallaan? No heti aamupalan laskettua kompassi näytti tietysti kohti St Kilda beachia=) Matkalla rannalle poikettiin samalla kurkkaamassa "torikatua", joka laitetaan pystyyn aina sunnuntai aamupäivisin. Kadulle oli kerääntynyt myyjiä pieniin kojuihin ja tarjolla oli kaikenlaista tavaraa laidasta laitaan. Koruja, postikortteja, tauluja, kahvikuppeja ja laukkuja ainakin löytyi näin äkkiä muisteltuna. Torikadusta saatiin infoa Antin Lonely Planet kirjasesta. Creditit ja terveiset lähtevätkin nyt siis Antin duunikavereille, jotka olivat kirjasen hommanneet. Siitä tulee varmasti olemaan apua myös jatkossa.

Beachille ehdittyämme rupesimme silmäilemään nais...siis sopivaa pallottelu paikkaa;) Ei mennyt aikaakaan kun havaitsimme edessä päin siintävän lentisverkon! Se veti tietysi magneetin lailla meitä puoleensa, joten ei aikaakaan kun oltiin jo hiekan seassa myyräämässä. Kotvasen kuluttua kentälle alkoi kerääntyä myös paikallisia beach vaikuttajia. Päästiin heti juttusille ja saatiinkin parin kaverin yhteystiedot talteen. Loppujen lopuksi pelailtiinkin sattumalta jonkinlainen "näytösottelu" yhtä paikallista paria vastaan=) Ottelun tarkoitus oli esitellä lajia hieman ohikulkijoille ja näin saada lisää innokkaita harrastajia lajin pariin.



Tänään oltiinkin yllättäen jo aamusta hiekan seassa hiukan nostattamassa pulssia. Taaskaan ei ehditty kauaa kahdestaan ihmetellä, kun eilen tapaamamme kaveri (Chico) ilmestyi hiekan reunalle patsastelemaan. Olen saanut käsityksen, että Chico taitaakin touhuilla hieman enemmänkin täkäläisen beachin parissa. Nyt hän tulikin kyselemään, että olisimmeko mahdollisesti kiinnostuneita duunista. Läheisellä South Melbournen rannalla järjestetään ensi viikolla jonkinlainen biitsiturnaus. Apua tarvittaisiin aina aamuisin ja iltaisin kenttien sekä telttojen pystyttämiseen ja purkuun. Rahaakin olisi leppoisasta duunista hivenen tiedossa. Ilmoitimme heti olevamme kiinnostuneita hommista. Chico otti Antin puhelinnumeron talteen ja lupasi ilmoitella, kun homma varmistuu. Ei töiden etsiminen täällä olekaan niin paha nakki. Tarvitsee vain lähteä rannalle reenailemaan ja takaisin tullessa onkin jo hommia tiedossa=)

Reenin jälkeen ollaankin syöty hyvin ja levytelty tyytyväisinä kämpillä, kuunnellen sateen ropinaa katolla. Kohta täytyy lähteä käymään lähikaupassa ruokaostoksilla. Ehtoolle olisi suunnitelmissa jotain rentoa treeniä joko salilla tai ulkosalla. Huomenna pidetäänkin sitten reeneistä lepoa ja kehitellään jotain siistiä tekemistä. Päähänpistoista raporttia taas myöhemmin.

lauantai 20. syyskuuta 2008

Kulkupelit

Rakas päiväkirja, tänään.. eikun siis.. Moro vaan lukijat. Ollaan tässä reilun viikon aikana kävelty niin tajuttoman paljon, että nyt sai loppua kengänpohjien kulutus. Ennen reissua fiilisteltiin vielä auton ostamista täältä, mutta valitettavasti jouduimme tyytymään hieman vähempään. Unelma avomaasturin tai hippipakun hankkimisesta jäi kuitenkin kytemään, joten ehkä vielä myöhemmin päästään koittamaan kuinka Melbournen liikenteen saa sekaisin ajamalla oikealla puolella tietä. Luultavasti on parempi, että totutellaan liikenteeseen näin aluksi vain fillareiden selästä. Aivan vielä ei tunnu siltä, että haluaisi olla auton ratissa risteyksissä, joissa kohtaa kuusi seitsemänkaistaista tietä.

Oltiin jo alkuviikosta bongattu eräässä fillariliikkeessä halpoja käytettyjä pyöriä ja päätettiin käydä hakemassa sieltä menopelit alle. Hetken jo harkittiin uusienkin pyörien ostamista, mutta silmiimme välähti näkymä banaaniviljelmältä, jossa poimimme 45C helteessä apinanruokaa 6 euron tuntipalkalla. Siispä rahat säästöön ja pojat polkemaan halvoilla munamankeleilla. Matkakassa ei tosiaan pahasti kärsinyt, kun saatiin fillarit 125 dollarilla, eli 75 eurolla. Ovat vielä ihan hyväkuntoisia ja ominaisuuksiltaan enemmän kuin riittäviä meidän käyttöön.


Laitettiin heti fillarit testiin ja polkaistiin pieni matka biitsillä. Biitsin reunalle on sopivasti juuri lähiaikoina tehty uusi baana kävelijöitä, pyöräilijöitä ja rullaluistelijoita varten. Ajeltiin pienen matkan päähän biitsikentille ja käytiin vähän reenailemassa pallon kanssa. Sitten kämpille tekemään sapuskaa ja venyttelemään. Lounaan jälkeen pienet torkut ja alkuillasta lähdimme salille. Nipi rääkkäsi itseään juoksumatolla ja itse kuurmotin kintut punttisalin puolella. Treenin jälkeen taas kämpille kokkailemaan ja venymään. Tätä se wannabe-urheilijan arki kai sitten on :) Tänään lauantaina käydään varmaan taas salilla nyt aamupäivästä ja myöhemmin tehdään palauttava juoksulenkki tai joku vastaava. Joku varmaan ihmettelee moista touhua, mutta tätä varten me tänne lähdettiin :) Homma pyörähtää täysillä käyntiin vasta reilun kuukauden päästä kun on ekat biitsiturnaukset ja kausi alkaa. Mutta eiköhän täällä aikaa riitä vähän muuhunkin kuin treenaamiseen :) Tämä tällä erää, palaillaan!

torstai 18. syyskuuta 2008

Kauppareisu

Tänään oli edessä kauppareissu jo ennestään tutulle Chapel Streetille. Raapusteltiin ensin paperille hiukan ostoslistaa ja sitten lähdettiin tepastelemaan kohti ostoskatua. Matkalla pysähdyttiin yhteen surffi/skeitti/snoukka liikkeeseen, jossa oli paljon siistejä kuteita ja osa jopa hyvillä alennuksilla. Antille tarttuikuin komia huppari mukaan todella pilkkahintaan. Kerrottiin ohimennen kaupan myyjälle minkä verran vastaavat kuteet maksavat Suomessa...siinä myyjällä sitten riittikin ihmeteltävää=)

Saavuttuamme Chapelille poikkesimme ekana yhteen kenkäliikkeeseen. Tämä siitä syystä, että kämppämme lattia ei ole järin lämmin ja joillekin sisätossuille olisi tarvetta. Ulko-oven alla olevalla 3cm raolla saattaa olla jotain osuutta asiaan=) Ja ei menny aikaakaan kun molemmilla oli repuissaan 7$ reinot. Nyt ei pääse vilu yllättämään.



Seuraavana kauppalistalla olikin sitten läjä tarvittavia lisäravinteita. Eihän kunnon urheilijat ilman niitä pärjää;) Vertailtiin parin liikkeen hintoja ja valittiin kohteeksi edullisemman oloinen putiikki. Sitten ruvettiinkin roudaamaan purnukoita kaupan tiskille...kyllä niitä sitten hiukan kertyikin. Palautusjuoma-aineksia, vitamiineja, magnesiumia, kalaöljyä sekä päälle vielä pari sheikkeriä tarttui mukaan. Toivottavasti toi setti auttaa ukot pysymään paremmin ravittuina ja terveinä. Hinnoista sen verran, että oli selvästi Suomen hintatasoa edullisempaa. Muuten ei olisi kyllä raaskittu kaikkea mainittua ostaakaan=)

Välillä kävästiin yhdessä ostarissa haukkaamassa kiinalaista pahimpaan nälkään ja myöhemmin eksyttiin sattumalta myös yhteen varsin pätevän oloiseen leffateatteriin...nimeä en nyt muista. Näyttämöitö taisi olla 11 tsipaletta, joten leffoja löytyy varmasti aina joka makuun. Teatterin screeniltä nähtiinkin marraskuussa leffaan saapuvan Quantum of Solacen (Bondin) traileri. Päätettiin siinä samassa, että se tullaan tänne väijymään ellei löydetä vielä komiampaa teatteria=)



Lopuksi hommattiin vielä tietokoneeseen liitettävä kaiutinsetti, jotta saadaa musat paukkumaan kämpillä. Mukavastihan nuo tuntuvat tossa vieressä pauhaavan. Koneellakin on nyt leppoisaa kirjotella blogia, kun voi samalla hiukan jammailla. Ehkäpä juttujen tasokin alkaa hivenen paranemaan?=) Käykääs muuten välillä jättämässä kommentteja blogiin, jotta saadaan keskustelut kunnolla avattua. Yllättäen löydettiin vielä Chapelilta pieni vaateliike, jossa oli loppuunmyynti menossa. Allekirjoittaneelle jäikin pari paitaa kätösiin ja Antti löysi myös yhdet shortsit. Nyt oli reput ja kädet niin täynnä kannettavaa, että oli aika suunnata takaisin kämpille päiten.

Paluumatkalla pysähdyttiin kaupassa ruokaostoksilla ja jollain ilveellä otettiin vielä muutama kauppakassi kantoon. Kämpille asti selvittyämme olo olikin aika kuitti ja hartiat kantamuksista johtuen hivenen jumissa. Onnistuneen kauppareissun päälle korkattiinkin potulliset paikallista Coopers bisseä ja ruvettiin laittamaan sapuskaa. Tämän jälkeen ilta onkin sujunut lungisti ruokalepoa ottaen.

Linkin takana jälleen jokunen lisäkuva.

http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/KMppUlkoapInChapelStreetYms#

tiistai 16. syyskuuta 2008

Oma hacienda

Aamu alkoi tänään (tiistaina) muuttohommien merkeissä. Ensin kirjauduttiin ulos hostellista, mikä oli varsinainen helpotus jo itsessään. Kaksi viimeistä päivää ja yötä asusteltiin eri huoneessa, jossa porukka olikin vähän mukavampaa kuin ekassa huoneessa. No, hostellissa lusiminen on nyt taakse jäänyttä elämää, sillä aamulla laitettiin kamat kasaan ja käppäiltiin uudelle kämpälle. Rompetta oli kannettavana jonkin verran, mutta onneksi matka ei ollut kovin pitkä.

Päästin perille ja etsittiin vuokraisäntämme, nimeltään Roger, ja lyötiin hänelle käteen ekan kahden viikon vuokra. Roger oli siivoillut kämppää hieman ja korjannut vähän paikkoja entisten asukkaiden jäljiltä. Tässä fotoa kämpästä, kun ollaan juuri saavuttu.



Sitten oli vuorossa kauppareissu. Melkein viikon verran ollaan vietetty hostellielämää ja syöty melko ohkasesti, joten kauppaan lähdettiin intoa puhkuen. Nyt saa nuukailu riittää ja tästä alkaa leveä elämä! :) Nojoo, kaupassa päädyttiin kuitenkin metsästämään kaikkein halvimpia hintoja ja parhaita tarjouksia. Kyllä tässä aika säästäväiseksi ja nuukaksi on tullut ihan muutamassa päivässä, kun rahaa ei enää tule palkan muodossa tilille. Eikä kyllä juuri missään muussakaan muodossa. Kaupassa menikin jokunen tovi ihmetellessä vaikka oltiinkin jo jonkin verran käyty ostelemassa ja tarkkailemassa hintoja. Osa tuotteista on melkein samoja kuin Suomessa ja osa taas eroaa selvästi. Esim leivän päälle laitettavia kinkkuja, metukoita yms täällä ei oikein harrasteta. Maitoa myydään kolmen litran pöntöissä ja viiniä vielä isommissa :) Aloitettiinkin heti paikallisten viinien maistelu, ja tietenkin halvimmasta päästä. Neljän ja puolen litran tonkka maksoi huimat 10 taalaa eli 6 euroa. Viinisiepoksi voi siis ryhtyä hieman ohuemmallakin lompakolla :) Ladottiin ruokaa ja muita perustarvikkeita kaksi kärryä täyteen ja marssittiin kassalle. Täällä kassat on vähän saman tyyppisiä kuin Lidlissä, mutta kassatädit lastaavat ostokset suoraan muovikasseihin. Meitä palvellut täti ei päässyt helpolla sillä ostoksia kertyi kymmenisen kassillista :) Lasku oli yhteensä kuitenkin vain noin 160 dollaria eli alle 100 euroa. Samasta satsista olisi saanut Suomessa lyödä varmasti isomman tukun rahaa pöytään.



Päätettiin hiukan siivoilla vielä kämppää, vaikka Roger olikin jo omien sanojen mukaan siivonnut. Hämähäkin verkkoa oli nurkat ja katonraja täynnä ja muutakin epämääräistä oli siellä täällä. Vaikkei mitään siivousintoilijoita ollakaan niin kuurattiin koko luukku lattiasta kattoon. Kyllä nyt kelpaa ihmislapsen olla :) Illalla lähdettiin vielä tarkastamaan biitsillä oleva punttis, jonne saatiin ilmaiseksi viikon tutustumisjäsenyys. Samassa kompleksissa oli punttiksen lisäksi uimahalli ja spinning yms salit. Salilta löytyi kaikki tarvittava ja vähän enemmänkin. Sääli vaan, että jäsenyys maksaa turhan paljon ja mistään yksittäiskäynneistä ei ole mainittu. Koitetaan kuitenkin tehdä joku diili vielä salin kanssa, että päästään reenaamaan. Periaatteessa niiden pitäis maksaa meille, että käydään siellä treenaamassa, kun kuitenkin ollaan tulevan kesän biitsimestareita :) Salin jälkeen alkoi koko loppuillan kestänyt tankkaus. Myös viinitonkka aukesi ehtoon aikana.. ihan toimivaa tavaraa :)

Alla olevan linkin takaa lisää kuvia St Kildan ympäristöstä ja uudesta kämpästä.

http://picasaweb.google.fi/Biitsiblogi/JessicaHouseYms#

Chapel Street

Taas on pari päivää tallusteltu menemään pitkin Melbournea. Kävely kilometrejä onkin kertynyt varsin railakkaasti ensimmäisten päivien aikana ja jalanpohjat ovat olleet välillä jo kohtuu arkana. Tämä ei kuitenkaan meitä ole hidastanut tippaakaan. Uutta ja mielenkiintoista nähtävää on vaikka millä mitalla ja aina tekee mieli kävellä vielä yhden korttelin verran.

Parin viime päivän lenkeistä mieleenpainuvin on ollut reisu Chapel Streetille. Chapel Street on Carlisle Streetin (hostelimme sijaitsee tällä kadulla)yksi poikkikatu, joka tunnetaan täällä hyvin suosittuna ostoskatuna. Ensi alkuun tepastelimme Chapel Streetin päähän ja totesimme, että ei näy kauppoja. Toiveikkaina jatkoimme kuitenkin matkaamme pitkin Chapelia. Kotvasen kulututtua olikin valoa havaittavissa tunnelin päässä…jotain kauppojen tapaista alkoi siintää edessäpäin. No ostoskatu oli löytynyt ja meinattiin, että huitaistaanhan menemään sen lävitte samoin tein ja katsellaan hiukan kauppoja matkan varrella. Jossain vaiheessa rupesi taas jalanpohjia polttamaan, sillä tämä ostoskatu ei ollutkaan mikään ihan lapsellisen mittainen. Kauppoja toisensa vieressä kadun molemmin puolin niin pitkään kuin oli mahdollista nähdä. Ekalla kerralla emme jaksaneet edes kävellä Chapelin toiseen päähän asti vaan palasimme jatkamaan tutkiskelua seuraavana päivänä.

Pidimme kukkaronnyörit Chapelilla kuitenkin varsin piukasti kiinni, vaikka ostettavaa olisi kyllä löytynyt. Jotain piti kuitenkin löytää…no no…lenkkarit! Eli ostettiin yhdessä tuumin uudet lenkkarit Rebel Sport nimisestä urheiluväline kaupasta. Maanantaina oltiinkin jo ottamassa ensi tuntumaa kantapää/päkijä vaimennuksiin St Kilda beachin maisemissa. Molemmat kehuivat kilpaa omia lenkkareitaan, joten eiköhän kummatkin saaneet sopivat tossut alleen=)

Säästä vielä. Sää on täällä todella vaihtelevaa. Siinä missä lauantaina oli 26 astetta lämpöä, maanantaina oli ainoastaan 15 astetta ja tuuli oli myös todella kova. Meikäläisen piti laittaa suunnilleen kivi taskuun, jottei lähtenyt tuulenpuuskan mukaan=) Maanantaina tuli myös ensimmäistä kertaa matkamme aikana jokunen sadekuuro. Onneksi vältyimme juuri ja juuri suurimmalta sateelta ja saimme seurata hostellin sisätiloista, kun vettä tuli vaakatasossa.

Ainiin joo, maanantaina saimme tietää, että pääsemme tiistaina aamulla muuttamaan uuten kämppäämme Jessica Houseen! Mahtavaa kun saa hivenen enemmän omaa rauhaa ja voi asettautua taloksi hivenen paremmin. Tiistaina aamulla täytyy luovuttaa vuoteet klo10 mennessä ja vuokranantajamme Roger lupasikin, että voimme kantaa kamppeet sisään klo11. Homma menee siis oikein buenosti! Uudelle kämpälle on matkaa noin 1,5km…tuleekin intin täyspakkausmarssit mieleen kun raahataan kaikki kamat kerralla sinne=) Palaillaan!

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

No worries!


Tervehdys taas täältä päiväntasaajan toispuolelta. Ollaan parina viime päivänä päästy nauttimaan täällä hivenen lämmösimmistä keleistä. Perjantaina oli lämpöä 20 astetta ja tänään lauantaina olikin sitten vielä lämmösempää, sellaset 26 astetta. Vedettiinkin heti kunnon 50+ lotionit pintaan, jottei pohjosen poijaat heti kärähdä karrelle=)

Eilen alotettiinkin sitten kämppien metsästys, kun molemmat rupee olee saneen tarpeekseen ryyppäävistä ja remuavista brittimuijista=) No ei vaiskaan, ihan mukavia tyttöjä ovat kyllä olleet;) Oman kämpän etsiminen olikin suunnitelmissa jo ennen lähtöä. Netistä alettiin sitten perjantaina penkomaan kämppien ilmotuksia ja sieltä löydettiinkin pari varteen otettavaa vaihtoehtoa ensi luukuksi. Molemmat kämpistä sijaitsevat tällä samaisella St Kildan alueella, kuin nykyinen majapaikkamme Xbase. Alue onkin vaikuttanut varsin viihtyisältä ja mukavalta paikalta. NO asiaan, napattiin vuokranantajien yhteystiedot talteen ja päivällä soiteltiin heille. Onnistuttiinkin sopimaan pari näyttöä, joista toinen oli perjantaina ja toinen lauantaina.

Perjantaisen luukun näkeminen olikin sitten taas pienoinen yllätys...eikä niin mukava sellainen. Kämppä oli varmaan 200 vuotta vanha (pientä liioittelua) ja aika kamalassa kunnossa. Haju oli sisällä ummehtunut ja kosteutta tuntui olevan kuin sademetsässä. Kaikenlisäksi emme olisi saaneet täysin omaa huonetta, vaan huoneessa oli myös kolmas sänky johon olisi joku jossain vaiheessa tupsahtanut kuorsailemaan. Olimme välittömästi saamaa mieltä "Ei ikinä". Vielä mansikaksi kermavaahdon päälle vuokranantaja oli hivenen epäilyttävän oloinen sälli ( kaikenlisäksi vielä hikinen tyyppi=) ). Molemmille tulikin heti olo, että nyt viilataan linssiin koska hintakaan ei vaikuttanut järin edulliselta. Homma oli selvä, perjantaina emme siis kämppää löytäneet. Illalla tunnelma olikin hivenen totisempi, kun molemmat (mä ainakin =) ) varmaankin mietti, että missäköhän sitä loppujen lopuksi tullaan oikein punkkaamaan.

Launtaina alkoi kuitenkin päivä uus. Toinen näyttö olikin sovittu jo aamupäivälle, joten aamupalan jälkeen suunnistimme taas tarkastamaan yhtä vaihtoehtoa, joka sijaitsee vain noin 200m Xbasesta. Kämppä olikin parempi kuin eilinen, mutta ei vieläkään mikään järin erikoinen. Samalla vuokranantajalla (Roger) oli kuitenkin myös muita kämppiä tarjottavana. Roger omistaa myös Jessica House nimisen mestan. Olimmekin jo aiemmin Suomesta käsin tutustuneet netissä kyseiseen asuntolaan, jossa on useampia erillisiä huoneita tarjolla. Kyseltyämme häneltä mahdollisista huoneista Jessicasta selvisikin, että jotain sieltä saattaisi löytyä meille. Roger kertoikin sopivasti, että olisi menossa Jessicalle päin ja lupasi näytellä mestoja meille. Jessica House vaikutti heti paljon siistimmältä ja miellyttävämmältä paikalta. Siellä katselimme paria eri huonetta, joista toinen vaikutti mielestämme meille oikein sopivalta. Kohtuu iso huone omalla vessalla sekä omalla pienellä keittiöllä varustettuna. Huone oli myös täysin kalustettu...hyvä hyvä. "Herkkuina" vielä wlan, tv ja dvd. Yleiskunto oli siisti ja ympäristö vaikuttaa varsin viihtyisältä ja rauhalliselta. Kaiken lisäksi rantaan on matkaa vain kiven heitto. Emme jääneet epäröimään sen enempää, vaan löimme varauksen ineen. Vuokranantaja lupaili huoneen olevan vapaa joko tiistaina tai keskiviikkona. Siihen asti punkkailemmekin sitten vielä täällä Xbasella.

Ainiin juu, ensituntuma St Kildan hiekallakin on jo otettu=) Perjantai ehtoolla käytiin pienellä hikilenkillä pitkin biitsiä ja kahteltiin samalla vähän rannan tarjontaa. Makkian näköisiä ravintoloita/terasseja ainakin löytyi muutamia. Muutaman biitsikentänkin tolpat jo löydettiin=) Täällä on menossa parhaillaan ihan alku kevät, joten pelikunnossa kentät eivät vielä ole. Lauantaina käytiinkin sitten jo hiukan pallottelemassa biitsilllä. Tuuli oli vaan ihan pirunmoinen, joten pallonhallinta oli melko haastavaa. Muihin biitsin harrastajiin emme olekaan vielä törmänneet täällä. Saattaapi olla, että paikalliset pelurit majailevat vielä sisähallien uumenissa, kun kauden alkuun on kuitenkin vielä noin 2kk. Seuraavaksi täytyykin ruveta sitten selvittelemään mistä täältä mahtaisi halleja löytää ja kuinka paljon täällä ylipäätään pelaillaan biitsiä. Huhupuheiden perusteella on tullut vähän tuntumaa, että beach saattaisi olla hivenen suositumpaa pohjoisempana Sydneyssä taikka Cairnsissa. Tämä tällä erää...over and out!


Linkin alta löytyy jokunen kuva matkasta ja ekoista päivistä täällä Melbournessa.

http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/EkatPIvT#

lauantai 13. syyskuuta 2008

Kikkailua

Jahas, taas ollaan linjoilla. Aika heikosti on päässyt nettiä käyttämään kun hostellilla se maksaa vähän turhan paljon ja mitään ilmaisia verkkoja ei oo löytynyt. Jos saadaan tästä oma kämppä pian alle niin sitten pääseekin paremmin nettiin. Mutta mutta, pari päivää ollaan nyt palloiltu hostellin ympäristössä, biitsillä ja Melbournen keskustassa. Tässä siis raporttia ensitunnelmista.

Ekan päivän aamuna turistiin hetki kämppisten kanssa ja kun kaikki olivat selvin päin niin tultiin hieman paremmin juttuun :) Brittimuijien lisäksi meidän huoneessa asuu Daryn (tai Darren tms :) niminen irlantilainen hemmo. Harrastaa kanssa paljon urheilua, joten puhuttavaa olisi riittänyt vaikka kuinka. Saatiin tytöiltä vinkki hyvästä aamupalapaikasta ja käytiinkin maistamassa miltä puuro maistuu toisella puolella maapalloa. No hemmetin hyväähän se oli :) Aamupalan jälkeen lähdettiin tutustumaan hostellin ympäristöön. Biitsi piti tietenkin käydä heti tarkastamassa. Pelottavan vähän oli biitsiverkoille tolppia, mutta eiköhän niitä vielä löydetä kun käydään paremmalla ajalla tutustumassa. Ei meinaan ollut ihan lyhyt ranta kyseessä. Verkkoja ja rajoja ei vielä ollut kentillä kun vasta kevättä eletään. Lämpöä oli ekana päivänä ehkä reilut 15C ja iltapäivällä satoi hieman vettä. Ilma tuntui kuitenkin aivan erilaiselta kuin Suomessa vaikka lämpötila olikin melkein sama. Tuuli ei tunnu lainkaan niin kylmältä kuin Suomessa yleensä. Rannan tarkastamisen lisäksi pööpöiltiin suosituilla ostos- ja ravintolakaduilla hostellin läheisyydessä. Pikkuputiikkien määrästä tuli mieleen jokin välimeren turistirysä :)


Sitten otettiin suunnaksi Melbournen keskusta ja kokeneina tramin käyttäjinä löydettiin perillekin. Matkaa hostellilta keskustaan on ehkä 6-7km, joka taittuu tramilla 20-30 minuutissa riippuen ruuhkasta. Eka päivä keskustassa oltiin taas aivan monttu auki. Ihmismäärä, talojen korkeus ja hektisyys pistivät suomipojat ihmettelemään. Keskusta oli aivan pullollaan ruokapaikkoja, vaateliikkeitä ja kaiken maailman erikoisliikkeitä. Pelkästään kauppoja kierrellen saisi monta päivää ellei viikkoa kulumaan. Tosin urheiluliike löydettiin vasta kun kysyttiin :) Ankarien ponnistelujen ansiosta saimme pidettyä lompakot taskussa ja jätettyä shoppailun myöhemmälle. Kaiken kaikkiaan keskusta tuntuu tosi mukavalta paikalta ja siellä tulee varmasti vietettyä vielä monta päivää. Päivän kruunasi illallinen ravintolassa joen varrella. Menun ja hintojen perusteella oletettiin, että paikka on ihan normaali ravintola ja sitä se ilmeisesti olikin Aussien mittakaavassa. Me oltiin kuitenkin aivan ihmeissään palvelun tasosta. Aluksi tarjoilija esitteli itsensä ja kyseli kuulumiset. Juomaksi tarjoiltiin jonkin tapaista vissyä heti alkuun ennenkuin ehdittiin edes mitään tilaamaan. Kun oltiin saatu safkat eteen niin tarjoilija kävi monta kertaa kysymässä onko ruoka ja juomat hyviä ja että onko kaikki muuten ok. Siinä ja siinä ettei koko touhu mennyt mielistelyn puolelle :) Kaikissa kaupoissa palvelu on muutenkin todella ystävällistä ja aina ensin kysellään kuulumisia ja jutustellaan niitä näitä. Myyjät eivät yritä edes myydä tai tyrkyttää mitään, kunhan heittävät läppää vaan.


Illalla oltiinkin aika valmista kauraa nukkumaan kun oltiin päivän aikana kävelty ehkä 20-25km ja aikaerokin toi oman mausteensa mukaan. Hostellilla saimme jälleen huomata, että tytöt olivat viihteellä :) Hostellin alakerrassa oli hillittömät pippalot ja pauke kuului ja tuntui huoneessa asti. Meillä ei oikein bilefiilistä ollut kun meinattiin nukahtaa jo kävellessäkin. Herätys oli taas järjestetty noin klo04 yöllä ja tällä kertaa yksi tytöistä tuli huoneeseen järkyttävän itkukohtauksen saaneena. Irkkuhemmo otti homman hallintaan ja episodi oli ohi pienen rauhoittelun jälkeen. Loput tytöt saapuivat taas äänekkäästi myöhemmin, mikä tuntuu olevan aika perussetti tässä kämpässä :) Omaa kämppää alkaa olla melko voimakkaasti ikävä ja toisena päivänä aloitimmekin kämpän etsinnän. Siitä juttua luvassa myöhemmin!

perjantai 12. syyskuuta 2008

Vihdoin perillä!

Noniin, täällä sitä ollaan. Reilu vuorokausi oltu paikan päällä ja kyllä kelpaa :) Kerrataanpa pikaisesti tapahtumat tähän asti. Tiistaina aamulla heräiltiin erittäin huonosti nukutun yön jälkeen ja lähdettiin ajamaan kohti Helsinkiä siinä viiden aikoihin. Oltiin hyvissä ajoin kentällä ja laitettiin rinkat menemään ruumaan. Sitten ukot turvatarkastukseen ja ihme kyllä heittämällä läpi :) Koko elämän sai levittää tiskille tarkastettavaksi ja tästä tulikin matkan teema. Nimittäin tämä ei suinkaan ollut ainoa turvatarkastus matkan aikana ja repun sisältöä sai esitellä ympäri maailmaa :)

Seuraava etappi oli Amsterdam ja Schipolin (tai joku sellainen) kenttä. Kenttä oli melko iso ja hitusen sekava. Safkaa kuitenkin löydettiin ja saatiin vajaan neljän tunnin stoppi mukavasti kulumaan. Pikaiset venyttelyt ja taas hypättiin koneeseen ja tällä kertaa hieman pidemmäksi aikaa. Edessä oli lennoista pisin, reilu 8000km siivu. Hiukan ahteri puutui, mutta överihanurilta säästyttiin :) Tarjoilut ja palvelu koneessa oli ensiluokkaista jopa vähempiosaisille turistiluokan räkänokille. Tästä kiitos Cathay Pacificille.

Yhdentoista tunnin hikoilun jälkeen saavuttiin Hong Kongiin, jossa varsinainen hikoilu vasta alkoi. Lämpöä semmoset 30C ja kosteus oli melkoinen. Kenttä oli tajuttoman iso, mutta huomattavasti selkeämpi kuin Amsterdamin kenttä. Kierreltiin hetki kaupoissa, jonka jälkeen Nipi antoi marssikäskyn. Otin korpo asennon ja pian kajahti: "Suoritetaan kahden kilometrin jalkamarssi, suuntana portti 68 käteni osoittamassa suunnassa, mars mars!" Töppöstä toisen eteen ja taas lähdettiin ilmojen teille. Viimeinen lento oli aavistuksen lyhyempi ja aika meni mukavasti pääosin nukkuen. Aasilaiset emännät pitivät taas pojat tyytyväisinä ;)

Tömps, ja oltiinkin jo perillä Melbournessa. Tähän mennessä oltiin reissattu vasta vajaat 33h ja lisää oli luvassa. Vielä viimeinen siirtyminen majapaikkaan ennen kuin pääsi levyttämään. Kentällä tarkastettiin kamat vielä erityisen tarkasti, mutta juuri ja juuri vältyttiin pitkältä kumihanskalta. Kovin shokki oli luvassa vasta hetken päästä kun lähdettiin bussilla kohti Melbournen keskustaa. Kohtuu kaffeella oltiin molemmat ja monttu auki vaan ihmeteltiin kaikkea. Bussimatkan jälkeen alettiin kaikuluotaamaan oikeaa Tramia (vastaava kuin ratikat Helsingissä), joka löytyikin yllättävän vaivattomasti Melbournen keskustasta. Hypättiin kyytiin ja alettiin arpomaan missä kohtaa jäisi pois. Tässä vaiheessa saimme jo huomata paikallisten ystävällisyyden. Eräs tyttö huomasi, että nyt on pojat niin kaffeella, että on parempi jeesata. Ilman apua ei olisi oikeaa pysäkkiä löydetty varmasti.

Hostelli oli melkein pysäkin vieressä ja marssimme sisään. Vaan ovi olikin lukossa ja pihalla oli lauma kännisiä brittimuijia. Siinä metakassa v-käyrä kävi jo hyvin lähellä kaakkoa. Respan tyttö pelasti brittimuijat ja tuli avaamaan oven :) Avaimet kouraan respasta ja kohti omaa huonetta. Huoneessa oli kahdeksan punkkaa ja lattialla puolen metrin kerros epämääräistä roinaa. Hieman alkoi jo epäilyttämään kun huomasimme, että "roina" koostui hiustenkuivaajista, naisten sandaaleista ja hoitoainepulloista. Tarkastimme vielä kerran huoneen numeron ja olimme vakuuttuneita, että ainakaan emme olleet väärässä paikassa. Kamat nurkkaan ja levyttämään. Laitoimme herätyksen klo10, mutta saimme ystävällisesti herätyksen jo klo04 yöllä. Samat saatanan brittimuijat asuivat meidän huoneessa!! Humalatila oli kaksinkertaistunut sitten viime tapaamisen ja meteli noussut kolmanteen potenssiin. Joskus olemme huomanneet, että naiset saattavat mahdollisesti olla ärsyttäviä kännissä, mutta tämä oli jostain ihan eri planeetalta. Tilanne rauhoittui onneksi pikku hiljaa ja tytöt simahtivat sänkyihinsä. Aamulla olikin sitten hieman hiljaisempaa kun todellisuus iski tytöille ja saatiin jopa anteeksipyyntö :) Siitä alkoikin sitten ensimmäinen päivä Melbournessa. Luvassa uutta päivitystä kuvien kera myöhemmin tänään tai viimeistään huomenna... Stay tuned!

maanantai 8. syyskuuta 2008

Lähtö lähestyy!

Kröhöm...no niin, nyt on meikäläisenkin ääni avattu täällä reissublogissa. Blogi onkin elellyt hiljaiseloa kesän ajan, mutta nyt alkaa tapahtua! Täällä Puontilla vielä istuskelen tietokoneen ääressä kaikessa rauhassa iltapalaa mussutellen, vaikka Helsinki-Vantaan kentälle päin pitäisi lähteä jo noin 7h kulutta. Siitä pari tuntia etiepäin ja jalat irtoavat vähään aikaan viimeistä kertaa Suomen maankamarasta. Täytyy myöntää, että sen verran perhoset pyörivät vatsassa, ettei oikein osaa pitkäkseen vielä laittaa. Ajatukset pyörivät parhailaan kamojen pakkaamisessa...”mitä olen unohtanut?” käy mielessä vähän väliä. Antin kanssa ollaan tänään pakkauslistojakin vertailtu, joten kai se on uskottava ettei mitään ole unohtunut.

Ensin on edessä lyhyempi lento Amsterdamiin, missä on muutama tunti aikaa ihmetellä isoa Schipholin lentokenttää...ehditään ehkä jopa...bisselle=) Amsterdamista matka jatkuu pidemmällä reilun 11h lennolla kohti Hong Kongia, jossa ei olekaan aikaa hirveästi ihmetellä. Seuraava lento kohti Melbournea lähtee jo parin tunnin kuluttua. Melbournesta onkin jo tiedossa katto pään päälle Xbase nimiseltä hostelliketjulta. Sieltä Antti bookkasi meille yösijat ekaksi kolmeksi yöksi. Jatko yöpymisistä ei olekaan vielä tietoa, mutta eiköhän me jostain taas punkat löydetä. Xbase sijaitsee St Kildan alueella, missä aiomme siis ensitöiksi pyöriskellä enemmän.

Näillä eväin laitetaan reissublogi liikkeelle. Nyt on tosiaan päivityksiä luvassa hivenen ahkerammin kuin kesällä=) Taidettiin olla niin paljon pelaamassa, ettei jäänyt enää energiaa kirjoittamiseen=) Seuraava päivitys onki sitte luvassa toiselta puolelta maapalloa. Palaillaan!