Viime hetket Melbournessa

Tervehdys vielä viimeisen kerran! Viime päivityksestä on jo niin kauan, että suurin osa lukijoista varmaan on lopettanut jo blogin seuraamisen. Kirjoittelen nyt kuitenkin vielä jotain siinä toivossa, että joku siellä Suomessa kävisi lukemassa :)

Alle kymmenen tunnin päästä nousee kone Melbournesta kohti Fidziä ja me sen mukana toivon mukaan. Kamat alkaa olla pakattuna ja kaverit hyvästelty. Vähän haikea fiilis on lähteä täältä pois, vaikka kovasti jo odotellaan Fidzille ja Kaliforniaan reissaamista. Laitettiin eilen postissa menemään pari laukullista tavaraa Suomeen, jotta pysytään painorajojen sisällä Fidzille lähdettäessä. Yhteensä n. 40kg tavaraa lähti merirahdissa Suomeen ja matka kestää kuulemma 3kk. Oltiin varauduttu hieman nopeampaan kuljetukseen, joten Kaliforniasta täytyy sitten ostaa hieman lisäystä vaatekaappiin, ettei tarvi samaa t-paitaa käyttää parin kuukauden ajan Suomessa :)

Viime lauantaina käytiin hieman istumassa iltaa kaveriporukan kanssa viimeistä kertaa. Oltiin sovittu, että nähdään kahdeksan aikaan eräässä legendaarisessa baarissa täällä St Kildassa. Puoli kymmenen aikaan meitä oli siellä kolme henkeä, minä ja Lauri mukaan lukien. Perhanan aussit ovat aina myöhässä :) Pian kuitenkin oli noin 15 hengen porukka kasassa ja hauskaa riitti.
Tässä viimeisen kuukauden aikana ei olla mitään sen kummempia enää touhuttu. Ollaan vietetty runsaasti aikaa eräällä biitsihallilla, joten treenaamaan ollaan ainakin päästy. Kesän aikana saimme tarpeeksemme Melbournen myrskytuulista, joten rannalla ei olla juuri enää treenailtu. Maaliskuun alussa pelattiin neljän hengen porukalla turnauksessa, jossa oli tarkoitus pukeutua jotenkin hauskasti. Meidän tiimissä oli mun ja Laurin lisäksi pari saksalaista hemmoa ja porukalla pukeuduttiin vanhoiksi mummoiksi. Varsin tyylikkäitä leidejä kuitenkin nähtiin kentällä :) Alla olevassa kuvassa myös toisen tiimin edustajia:
Niin ja käytiinhän me myös Australian GP katsomassa. Kyllä ne formulat vaan lujaa menee ja kauheeta meteliä pitävät. Tosi hieno kokemus nähdä autot niin läheltä, mutta kisaa on aika mahdoton seurata radan viereltä. Räikkönenkin meni ja keskeytti.

Kai tästä seuraavaksi pitää lähteä tuhlaamaan viimeiset aussitaalat ja siirtyä kohti lentokenttää ja uusia seikkailuja. Fidzillä pyöritään viikon verran ja sieltä pikkusaarilta ei taida olla mahdollisuutta pitää yhteyttä ulkomaailmaan. Mutta kyllä suomipoika pärjää, joten äitien ei tarvi murehtia. Jos Kalifornian kiertueella ehditään jossain välissä niin voidaan muutama sana tännekin kirjoittaa. Ehkei kannata kuitenkaan liikaa odottaa :)

Turistimeininkiä

Terve taas pitkästä aikaa. Ankara kolmen viikon turistireissailuputki on nyt takana allekirjoittaneen osalta, mutta Lauri on vielä reissun päällä vanhempiensa kanssa. Meikäläisen vanhemmat ja isosisko tupsahtivat Melbourneen helmikuun alussa ja olipa mukava nähdä melkein puolen vuoden tauon jälkeen. Lennot olivat hiukkasen myöhässä, joten matkalaiset saapuivat vasta keskellä yötä. Seuraavana aamuna kuitenkin lähdettiin jo suht aikaisin tutustumaan porukalla St Kildan alueeseen ja myöhemmin päivällä Melbournen keskustaan. Siinä ihmetellessä tuli mieleen oma saapuminen Melbourneen viime syyskuussa. Kukaan ei ollut silloin vastassa ja tuurilla löydettiin hostellille kuuntelemaan kännisten brittimuijien örvellystä. Jälkeenpäin ajatellen ihan hauska kokemus sekin :)

Porukat saapuivat tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ja jo torstaina lähdimme tien päälle kummastelemaan mulle ja Laurille jo tuttuja maisemia Great Ocean Roadille. Niitä maisemia kyllä kelpasi katsella toistamiseenkin. Kruisailtiin parin päivän aikana kaikki hienoimmat paikat läpi ja räpsittiin hullun lailla turistikuvia. Tähän väliin ajattelin liittää pari fotoa parhaista paloista, mutta ne kuvat jäikin mun läppärille, joka meni porukoiden mukana jo Suomeen. Naputtelen siis tätä tekstiä parhaillaan Laurin läppärillä. Ja sehän en sitten ollut minä, joka kirjoitteli ne kaikki jutut Laurin tunnuksilla mesessä ;)

Selviydyttiin Great Ocean Roadin kallionkielekkeiltä hengissä kämpille perjantai-illaksi. Porukoille saatiin varattua sopivasti huone tuosta kadun toiselta puolelta suomalaisen hepun pitämästä b&b paikasta. Seuraavana aamuna oli luvassa kesän isoin biitsiturnaus Victorian Open, johon ehdittiin juuri ja juuri ilmoittautua kun Lauri sai selkänsä kuntoon pari kuukautta vaivanneen jumituksen jälkeen. Enpä olisi ikinä uskonut, että jumituksen syynä oli suolan puute. Kova hikoilu ja pelkän veden juominen saivat selkälihakset paniikkiin ja paniikissa ilmeisesti selän pikkuiset tukilihakset sanovat moro ja isot lihakset menevät vuosisadan jumiin. Onneksi Lauri löysi jostain rohtoputiikista mystistä taikasuolaa, jota sitten ripoteltiin selkälihasten päälle ja hokkuspokkus jumit olivat kateissa! Todellisuudessa homma ratkesi lisäämällä juomaveteen hiukkasen merisuolaa useamman päivän ajan.

Perjantaina illalla Big Al laittoi viestiä ja ilmoitteli, että pelit alkavat jo seitsemän aikaan aamulla. Aluksi ajateltiin, että meitä kusetetaan oikein olan takaa. Seuraavalle päivällä oli kuitenkin luvassa 45C lämpöä, joten aikainen aloitus oli ihan järkeenkäypää. Muutaman tunnin yöunien jälkeen raahauduimme pelipaikalle ja jo siihen aikaan lämpötila oli käsittämätön. Pelit lähtivät ihan mukavasti käyntiin pitkän tauon jälkeen ja voitettiin ekan matsin eka erä. Sitten alkoi pelaamattomuus näkymään ja hävittiin matsi lopulta kolmannessa erässä. Seuraavat pari matsia voitettiin tuskaisten taistelujen jälkeen molemmat kolmannessa erässä. Jälkimmäisessä matsissa kuumuus alkoi jo käymään melkein sietämättömäksi. Erien välissä ja kaikkien aikalisien aikana oli pakko juosta mereen vilvoittautumaan. Paikallaan ei voinut juuri seistä kirjaimellisesti polttavan kuuman hiekan takia. Puolen päivän tienoilla kuumuus oli jo pelaajien terveydelle vaarallista, joten järjestävät päättivät viheltää pelin poikki. Pelit keskeytettiin ja hommaa oli tarkoitus jatkaa illalla kuuden aikaan. Kuulemma jotain muutosta säähän olisi tulossa ennen sitä. Oltiin Laurin kanssa ihan varmoja ettei pelaamisesta tulisi illallakaan mitään. Iltapäivällä tuuli puhalteli siihen malliin, että rannan lähellä oli miltei hiekkamyrsky päällä. Yhtäkkiä tuulen suunta muuttui ja lämpötila laski 10 minuutissa melkein 20 astetta. Pelit saatiin siis käyntiin taas noin 30C lämmössä kun päivällä oli ollut korkeimmillaan 47C, joka on muuten kaikkien aikojen korkein lämpötila Melbournessa. Meillä oli puhti poissa ja hävittiin viimeinen jäljellä oleva matsi, joten jatkopaikkaa ei ollut luvassa. Tärkeintä oli kuitenkin, että päästiin ylipäänsä pelaamaan. Päivä oli kelien puolesta niin omituinen ettei sitä helpolla unohda.

Seuraavana päivänä oli jokavuotinen St Kilda Festival, joka keräsi St Kildan alueelle satojatuhansia ihmisiä viettämään sunnuntaipäivää. Tapahtuma oli täysin ilmainen ja tarjolla oli kaikenlaista live-musiikista lasten tivoliin. Festarialueella pelattiin myös biitsiturnauksen korkeimman tason pelit ja yllättäen istuttiin koko päivä katsomossa väijymässä matseja :) Taso oli kova ja pelit viihdyttäviä. Alla muutama räpsy:

Samana iltana Laurin vanhemmat saapuivat myös Melbourneen lomailemaan. Alkuviikosta pööpöiltiin välillä koko porukan voimin ja välillä eri porukoissa ympäriinsä St Kildassa ja keskustassa. Rantapummitkin saivat kunnon ruokaa kaurapuuron sijasta kun käytiin porukalla syömässä iltaisin ja laskua ei tarvinnut itse hoitaa :) Ei sillä tietenkään että kaurapuurossa mitään vikaa olisi. Käytiin myös sivistämässä itseämme katsomalla itämainen tanssi- ja taistelulajiesitys Melbournen Arts Centressä. Laurin porukka lähti sitten reissailemaan kohti Uutta-Seelantia ja meikäläisen porukka kohti Sydneytä ja Tasmaniaa. Sydneyssä oli melkoisen kehnot kelit, joten jouduttiin tutustumaan pääasiassa sisätiloissa oleviin nähtävyyksiin. Päästiin kuitenkin Manly Beachillä käymään ja siellä ollessa tuli sillainen olo, että tänne on päästävä vielä pidemmäksi aikaa. Mikäpä estäisi muuttamasta sinne maaliskuuksi, joten saa nähdä onko maiseman vaihto edessä pian.

Vanhempien ja isosiskon kanssa käytiin vielä Launcestonissa Tasmaniassa. Siellä vietettiin hieno päivä Cradle Mountainin kansallispuistossa, josta kuvat kertovat taas parhaiten:

Poikkesimme myös Devil's Heaven nimisessä eläinpuistossa, jossa päästiin tutustumaan Tasmanian Devilien ruokailutottumuksiin. Mikä tahansa vähänkään eläimenraatoa muistuttava menee melkein pureskelematta kurkusta alas. Kenguruita oli ihan mukava rapsutella, mutta devilien aitaukseen ei juuri tehnyt mieli kättä laittaa :)

Meikäläisen porukat lähtivät kotimatkalle jo muutama päivä sitten onnistuneen loman jälkeen. Tsemppiä heille paluuseen arkeen ja kylmään Suomeen! Laurin poppoo on vielä reisussa ja Lauri varmasti kirjoittaa raportin Uudesta-Seelannista myöhemmin. Sitä odotellessa voi käydä kurkkaamassa uudet kuvat, joita onkin melkoinen läjä tällä kertaa. Tästä klikkailemaan linkkejä siis:

Victorian Open: http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/VictorianOpen
Melbourne Aquarium: http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/MelbourneAquarium
Melbourne Zoo: http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/MelbourneZoo
Devil's Heaven: http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/DevilSHeaven
Cradle Mountain: http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/CradleMountain

Kesäkuulumisia

G'day! Viime päivityksen jälkeen onkin taas tapahtunut sen verran, että juttua pitäisi riittää. Saatiin vierailijoita Suomesta, käytiin Tasmaniassa, hikoiltiin uskomattomissa helteissä ja käytiin katsomassa tennismatseja Australian avoimissa jne, eli mukavasti on ollut ohjelmaa tammikuussa.

Tosiaan, Satu ja Jonna saapuivat tammikuun alkupuolella pariksi viikoksi Melbourneen lomailemaan. Oon ollut parin viime vuoden ajan heidän kanssa samassa paikassa duunissa ja viime kesänä kun hehkuttelin omaa aussireissua, he päättivät lähteä lomailemaan myös tänne suunnalle. Ja mikäs siinä lähtiessä kun majoitus oli valmiina :) Saatiin järjestettyä punkat meidän kämpille, joten nukkumaan mahduttiin, mutta niiden ostoskassien määrä rajoitti hieman liikkumista sisätiloissa ;)

Tammikuun alussa oltiin oltu jo 4kk näissä maisemissa ja elämä alkoi tuntua välillä liiankin arkiselta. Oli siis oikein piristävää saada vieraita Suomesta ja muutenkin tietenkin kiva nähdä tuttuja kasvoja pitkästä aikaa. Ystäviä ja perhettä tässä onkin eniten ollut ikävä. Voi olla myös, että saunominen maistuu kun joskus taas Suomeen päädymme. Ruisleipää saattaa kulua kanssa hiukan normaalia enemmän ainakin alkuun :)

Näytettiin Sadulle ja Jonnalle vähän paikkoja Melbournessa ja ainakin shoppailumahdollisuudet taisivat kelvata :) Juhlistettiin hieman Sadun synttäreitä ja samalla nähtiin lisää Melbournen yöelämää. Ihan hienoja mestoja löydettiin ja kämpille päästiin vasta aamulla. Jottei tarvitsisi Melbournessa ihan koko lomaa viettää, lähdettiin Tasmaniaan ajelemaan neljäksi päiväksi. Lennettiin Hobart nimiseen kaupunkiin Tasmaniassa, napattiin tuliterä Lanceri alle ja huristeltiin kämpälle, joka olikin melkoinen löytö. Kolmen makuuhuoneen omakotitalo meren rannalta ihan pilkkahintaan. Ekana iltana ehdittiin vielä käymään Mt Wellingtonin huipulla, josta oli uskomattomat näkymät Hobartin keskustaan ja sitä ympäröivään luontoon.

Seuraavana päivänä lähdettiin ajelemaan kohti Wineglass Bay nimistä lahtea. Pysähdeltiin matkalla aika paljon ihmettelemään maisemia ja pikkuruisia kyliä, joissa tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Melkoinen kontrasti suurkaupungin vilinään Melbournessa. Lopulta saavuttiin määränpäähän ja edessä oli enään kävelyreissu näköalapaikalle. Matkalla nähtiin pari wallabietä, jotka pomppivat karkuun ennenkuin ehdittiin nappaamaan turistikuvia :) Näköalapaikalta aukesi ihan mukava näkymä, mutta vieläkään ei maisema räjäyttänyt tajuntaa. Jospa sitten Fidziltä tai Kaliforniasta löytyisi ne näkymät. Anyway, kruisailtiin takaisin Hobartiin hieman eri reittiä kuin tullessa ja se päivä olikin pulkassa kun saavuttiin kämpille.

Seuraavana päivänä olin itse niin flunssainen ja kuumeinen, että oli pakko pitää lepopäivä. Muu porukka kävi päivällä testaamassa kajakkeja, jotka kuuluivat kämpän hintaan. Illemmalla Lauri, Satu ja Jonna kävivät Johnin ja Suzannen luona syömässä ja istumassa iltaa. John ja Suzanne on leppoisa tasmanialaispariskunta, johon tutustuimme jouluaattona. Heillä oli oikein hieno kämppä lähellä Hobartia ja Monty-koira vartioimassa :)


Viimeinen päivä Tasmaniassa vietettiin wild life puistossa, jossa pääsi rapsuttelemaan kenguruita ja muita paikallisia otuksia. Tasmanian devileitä ei tosin paljon tehnyt mieli rapsutella :) Tässä otoksia kuvasaaliista:



Takaisin Melbournessa käytiin katsomassa Australian avointen ekana päivänä kunnon annos tennistä. Ekan kierroksen pelit eivät vielä tarjonneet aivan huipputason tennistä, mutta viihdyttäviä matseja kyllä oli. Oltiin myös katsomassa Niemisen peliä, mutta Jarkko loukkasi itsensä heti ekassa erässä ja joutui luovuttamaan matsin ettei paikat hajoisi pahemmin. Sitä ennen Nieminen olikin päässyt Sydneyn turnauksessa finaaliin asti. Eiköhän se Jarkko siitä siis taas nouse.


Sadun ja Jonnan lähtöpäivänä ihmeteltiin kuinka kaikki ne ostokset kuitenkin mahtuivat laukkuihin. Ilmeisesti menivät myös alle painorajojen tai sitten kävi tuuri eikä laukkuja punnittu :) Jonnan piti kirjoittaa blogiin vierailevana tähtenä, mutta siinä lähtöhässäkässä pääsi unohtumaan. Kommenttien muodossa saa kyllä kirjoitella nyt jälkeenpäin :)

Muutaman päivän päästä alkoikin sitten aivan hillitön helleputki, joka alkaa helpottamaan vasta näihin aikoihin kun tätä kirjoittelen. Monta päivää putkeen oli yli 40 astetta ja parina päivänä taisi mennä 45C rikki. Meille kyllä kelpaa kunnon kuumuus päivisin, sillä Suomen huonoja kelejä tänne karkuun lähdettiinkin. Yöt sen sijaan ovat melkoista tuskaa. Kuumimpina öinä ulkona oli 30 asteen tienoilla ja kämpässä ehkä 35 astetta. Hiki virtaa kuin saunassa olisi vaikka makaa punkalla pelkät boxerit jalassa. Unen päästä saa kiinni siinä viiden aikaan aamulla ja herätessä olo on kuin pahimmassa kankkusessa vaikka ei ole tippaakaan alkoholia juonut :) Tai no, pakkohan tässä helteessä on hieman bisseä siemailla ;)

Myöhemmin käytiin Laurin kanssa vielä katsomassa tennistä kun turnaus oli ehtinyt puolivälieriin. Sinä iltana pelattiin naisten matsi Dokic vs Safina ja miesten matsi Federer vs Del Potro. Naisten matsi oli kunnon jännäri ja lopulta Safina meni välieriin. Kannustettiin viimeiseen asti Dokicia, joka on tekemässä isoa comebackia tauon jälkeen. Dokic on aussi, joten tunnelmaa riitti matsissa. Miesten matsissa Federer jyräsi Del Potron aivan pystyyn. On se vaan kova ukkeli lyömään palloa :)

Biitsihommista ei tällä kertaa ole kauheasti kirjoteltavaa. Meillä molemmilla on ongelmia selän kanssa ja erityisesti Nipin selkä ei tahdo sitten millään tulla kuosiin. Eiköhän kuitenkin jostain löydy jipot, joilla sekin pian paranee ja päästään vielä pelaamaan muutama turnaus. Peukut pystyyn siellä Suomessa! Helmikuun alussa saadaan lisää vierailijoita Suomesta, kun molempien vanhemmat tulevat lomailemaan kolmeksi viikoksi. Meidät on pestattu matkaoppaiksi ja autokuskeiksi, joten tekemistä riittää taas :)

Tästä vielä linkit kuviin:

Tasmania:
http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/Tasmania

Aussien avoimet:
http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/AustralianOpen

Tammikuu käyntiin

Jaahans, mistäs sitä tällä kertaa alottais. Mun viime kerran tarinoista onkin kulunut jo niin pitkä tovi, ettei tahdo millään päästä jutussa liikkeelle. Onneksi Antti on sentään pitänyt blogin ajantasalla.

Juttelenpa alkajaisiksi vaikka muutaman sanasen meitin Uudesta Vuodesta. Aattona oli ohjelmassa grillailua ja virvokkeiden nauttimista Jessica Housella. Ohjelma oli siis varsin yksinkertainen, mutta silti oikein toimivaksi havaittu kokonaisuus. Sapuska oli siis maittavaa ja olut kylmää;) Ehtoommalla lyöttäydyttiin yhteen muutaman muun Suomalaisen kanssa, jotka asustavat myös tässä Jessicalla. Heidän kanssaan lätkittiin muutama rundi korttia ja joristiin niitä näitä. Illalla suunnattiin samalla porukalla kohti Melbournen keskustaa. Federation Squarelle päädyttiin, ihan niin kuin oltiin suunniteltukin=) Muutaman virvokkeen jälkeen tämä ei aina ole itsestäänselvyys;) Squarella katseltiin varsin komea ilotulitus. Tosin Sydneyn vastaaviin karkeloihin verrattuna Melbournen raketit taitavat olla kuin pikkukiinalaisia. Kyllä ne silti Suomalaisten suut sai auki loksahtamaan=) Kaupunki oli odotetusti aivan piukassa ihmisiä, joten rakettien jälkeen suuntasimme takaisin St.Kildan alueelle käynnistämään vuotta 2009. Vuosi saatiin siis täällä down underissakin onnistuneesti vaihtumaan.

Biitsillekin ollaan taas keretty hiukan pelailemaan. Viime sunnuntaina osallistuttiin turnaukseen South Melbournen maisemissa. Aurinko paistoi koko päivän ja tällä kertaa tuulikaan ei pelejä pahemmin häirinnyt. Aamupäivällä keli oli jopa täysin tyyni muutaman tunnin ajan! Keli oli siis varsin mainio biitsin pelailuun ja rannalla hengailuun.

Turneeseen osallistuneita tiimejä oli tällä kertaa hivenen normaalia enempi. Maanantaina South Melbournessa starttasi nuorten Australian mestaruusturnee, joten osa junnuista otti tuntumaa jo sunnuntain turnauksessa. Muistaakseni AA-tasolla (jolla pelasimme) oli yhteensä 24 tiimiä. Yhteensä osallistuneita joukkueita turnauksessa oli varmaankin aika liki sata kipaletta. Omassa alkulohkossamme oli viisi joukkuetta, joiden joukosta sijoituimme toisiksi. Selvisimme siis jatkoon alkulohkosta ja seuraavana oli vuorossa puolivälierät. Tällä kertaa rahkeet riittivät siihen asti ja siirryimme seuraavaksi katsomon puolelle. Vähän jäi viimisestä matsista hampaankoloon, sillä mahkut oli...no, tällä kertaa ei selityksiä=)

Katsomon puolella oli mukava nautiskella kelpo kelistä ja seurailla kovempien pelureiden suorituksia. Erityisesti AAA-tason finaali oli mukavaa seurattavaa. Siinä kohtasivat Victorian osavaltion ykköspari sekä koko Australian 1. sijoitettu tiimi. Jälkimmäisenä mainittu pari pelaakin biitsiä ammatikseen ja pelin taso oli myös sen mukaista. Aussien ykköset pitivät pintansa ja veivät turnauksen nimiinsä.

Tulevana sunnuntaina onkin jo luvassa seuraava turnaus. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun! Pitäkää peukut pystyssä!

Hyvää alkanuttu vuotta 2009 kaikille blogin lukijoille!

Jouluja!

Taas vaihteeksi täytyy pahoitella, että viime päivityksestä on kulunut luvattoman paljon aikaa. Tällä kertaa olimme Sydneyn suunnalla reissailemassa, joten blogin päivittäminen unohtui hetkeksi aikaa. Nyt koitetaan paikata tapahtunutta kuvien kera. Ennen Sydneyn reissuun lähtemistä ei tapahtunut oikein mitään mainitsemisen arvoista. Biitsihommatkin olivat aika pitkälti jäissä kun molemmat ukot painiskelivat selkäongelmien kanssa parisen viikkoa. Ankaran pikakuntoutuksen ja levon ansiosta paikat kestävät pelaamista ja treenaamista taas. Vanhaksi tässä taitaa olla tulossa kun päivääkään ei ole kroppa täysin ehjä :)

Joulukuun alkupuolella kyllästyttiin taas elämään Melbournessa, joten varattiin seuraavalle päivälle lento Sydneyhin. Saatiin lentoliput sopivaan hintaan paikalliselta halpislentoyhtiöltä, johon luottaminen ei ollut lopulta kaikkein fiksuin veto. Hikoiltiin bussissa tunnin verran ennenkuin saavuttiin pikkuruiselle Avalonin kentälle odottelemaan lentoa. Check-in jonossa seistessämme kuuluttivat kuitenkin, että koko lento on peruttu. Korvaava lento oli kuitenkin järjestetty, mutta eri lentokentältä. Siispä jälleen tunniksi hikoilemaan bussiin. Tässä vaiheessa oltiin vasta kolmisen tuntia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Korvaava lento oli kuitenkin vielä muutaman tunnin myöhässä. Lopulta vajaan tunnin lentoon kului kokonainen päivä :)

Jottei menomatka olisi mennyt liian hyvin niin Sydneyssä satoi vielä kaatamalla vettä. Ilmankosteus oli jotain käsittämätöntä Melbournen suht kuivan ilman jälkeen. Jos ei sade kastellut niin jatkuva hikoilu piti huolen nihkeästä olosta. Onneksi ensimmäistä päivää lukuunottamatta kelit olivat Sydneyssä oikein kohdillaan. Noin 30 asteen helteistä nautittiin melkein koko 11 päivän reissun ajan. Ekat päivät pööpöiltiin Sydneyn keskustassa oopperataloa, Harbour Bridgea ja muita perinteisiä turistihoukutuksia ihmetellen. Oli kyllä mahdottoman viihtyisä paikka tuo Sydney. Kuvat kertovat vielä paremmin:

Alla vielä muutama foto kaupungista kuvattuna Sydney Towerista, jossa käytiin syömässä. Harvemmin tulee lounastettua 260m korkeudella maasta :) Reissumiehille maistui buffetlounas sopivaan 20 euron hintaan. Tuohon hintaan ei taida kovin usein saada mustekalaa, hummeria yms buffetpöydän herkkuja. Neljännen lautasellisen aikana alkoi vatsa jo täyttymään, mutta vielä oli tilaa jälkiruoalle :) Jos joku joskus Sydneyn suunnalle eksyy niin täällä kannattaa ehdottomasti poiketa murkinoimaan.


Puolessa välissä reisua siirryttiin keskustan vilinästä asumaan läheiselle Manly Beachille. Sydneyssä pääsee liikkumaan mukavasti lautoilla, joita kulkee myös keskustan ja Manlyn välillä. Manly on yksi parhaista mestoista Australiassa biitsin pelaamista ajatellen, joten ei varmaan tarvitse erikseen hehkuttaa kuinka hyvin viihdyttiin :) Allekirjoittanut otti myös ensiaskeleet surffiurallaan ja pirun hauskaahan se oli. Välineiden vuokraus on sen verran edullista, että täytyy vielä viettää surffipummielämää myöhemmin reissun aikana :)


Kolmena päivänä käytiin biitsillä ottamassa mittaa paikallisista pelureista ja hauskaa oli. Manlyssä verkot ovat jatkuvasti kentillä, joten omia vermeitä ei tarvitse olla mukana. Tämän ansiosta kentillä on jatkuvasti pelit käynnissä ja mukaan pääsee samantien. Melbournessa Chico ja kumppanit yrittävät samaa, mutta kaupungilta ei ole vielä irronnut lupaa pitää verkot jatkuvasti rannalla. Manlyllä aika meni kuin siivillä ja paluumatkalle piti lähteä ehkä turhankin aikaisin. Haluttiin kuitenkin ehtiä joulun viettoon takaisin Melbourneen kun oltiin saatu kutsu tuohon naapuriin suomalaisperheen luo viettämään aattoiltaa. Niinpä vuokrasimme tuliterän Ford Mondeon paluumatkaksi ja lähdimme posottamaan kohti Melbournea. Alkuun poikkesimme hieman reitiltä Blue Mountains nimiseen kansallispuistoon. Maisemat olivat ihan mukavia, mutta jotenkin Great Ocean Roadin jälkeen eivät säväyttäneet samalla tavalla.


Sydneystä Melbourneen on matkaa noin 1000km, joten ajateltiin, että matkan ajaa leppoisasti parissa päivässä. Baana ei kuitenkaan ollut ihan samanlaista kuin Suomessa vaan päätie meni jokaisen tuppukylän keskustan läpi, joten matkanteko olikin hieman hitaampaa. Lopulta oli ihan mukava, että maisema hieman vaihteli ja samalla näki elämää pienemmissä kaupungeissa. Viimeisenä iltana reissun päällä meinasi tulla hieman tiukka tilanne kun bensamittari alkoi olemaan punaisella ja huomattiin, että kaikki bensa-asemat olivat menneet yhtäkkiä kiinni. Mondeo ilmoitti jo jossain vaiheessa, että sen hetkisellä bensamäärällä pääsee etenemään 0km. Pienehkö tuskanhiki puski päälle kun luultiin, että joudutaan vetämään Foordi parkkiin keskelle pöpelikköä. Viimeisillä bensahöyryillä saatiin kuitenkin auto valumaan läheiseen kylään ja motellin pihaan ja sieltä katto pään päälle. Seuraavana aamuna tankki täyteen viereiseltä bensa-asemalta. Tästä lähin muistetaan varmasti tankata aina kuin on vain mahdollisuus :)

Viimeinen ajopäivä menikin sitten aika lepppoisasti ja saavuttiin turvallisesti Melbourneen. Pari kertaa taas ajettiin harhaan ennenkuin löydettiin kämpille St Kildaan. Fiksuja kavereita kun ollaan niin ajellaan roadtripit ilman karttaa :) Jotain ollaan ilmeisesti opittu leppoisilta ja välinpitämättömiltä ausseilta :) Tänään onkin sitten jouluaatto ja pian ollaan lähdössä viettämään aattoiltaa tuohon naapuriin. Sen verran kuumaa keliä pukkaa, että jouduttiin jo aamupäivästä korkkaamaan virkistävät oluet. Glögiä kovin etsittiin kaupoista, mutta joudutaan tyytymään herkulliseen Pure Blonde -merkkiseen aussibisseen höystettynä siivulla limeä ;)

Hyvät joulut ja uudetvuodet kaikille! Täällä pidetään peukut pystyssä, että tulisi valkoinen aattoilta sinne Suomeen.

Tässä vielä kuvapaketti Sydneystä:
http://picasaweb.google.com/Biitsiblogi/Sydney#

Taas langoilla

Haudihou! Taas oli nettiyhteydet poikki, joten ei päästy päivittelemään blogia. Täällä on vähän eri meininki nettiyhteyksien kanssa kuin Suomessa. Nettiliittymässä on aina jokin rajoitus kuinka paljon yhteyttä voi käyttää kuukaudessa ja Jessica Housella se raja ylitettiin ennen marraskuun loppua. Vuokraisännälle rapsahti aika mojova lisälasku ja lopulta yhteys laitettiin kokonaan poikki loppukuun ajaksi. Nyt onkin sitten jo joulukuu ja ei voi kuin ihmetellä kuinka nopeasti se aika menee. Pian kolme kuukautta reissua takana. Onneksi vielä viisi edessä :)

Viime turnauksen pettymyksen jälkeen ei jaksettu lepäillä vaan painuttiin heti seuraavana päivänä rankaisemaan itseämme salille. Pientä turhautumista oli ilmassa ja duunitkaan ei oikein maistuneet. Viime viikon tiistaina oltiin valmennuspuuhissa rannalla vesisateessa, minkä jälkeen aloimme pohtimaan, että tätäkö varten tänne lähdettiin. Jos valmennusjuttuja ja tuomaroimista ajattelee duunina niin ihan mukavia hommiahan ne on. Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin aina mieluummin sitä käyttää aikansa muuhun kuin työntekoon. Siispä laskeskelimme hieman reissussa vielä tulevia kustannuksia ja tarkastimme sen hetkisen rahatilanteen. Tulimme siihen lopputulokseen että turhaan seisomme vesisateessa tuomaroimassa jos emme turhuuksiin tuhlaile rahoja loppureissun aikana. Siispä ilmoitimme Big Alille, että jatkossa voisimme tehdä hieman vähemmän töitä. Homma oli kuitenkin mennyt jo niin pahaksi, että teimme neljänä päivänä viikossa töitä :) Heti muuttui fiilis paremmaksi ja Al ymmärsi myös, että me ollaan tultu tänne pääasiassa lomailemaan ja treenaamaan.

Sitten koko Australian sääennuste: vettä sataa ja kaikkia ketuttaa. Ei vaan, hitusen on ehkä ollut heikot kelit parin viime viikon aikana. Välillä on tullut vettä aamusta iltaan ja välillä vain muutamia kuuroja päivän aikana. Hellepäivät on olleet melko vähissä. Kuulemma ei ole ihan tyypillistä keliä Melbournessa tähän aikaan vuodesta. Eli eiköhän se tästä taas pian iloksi muutu. Kuumaa kesää ovat ainakin paikalliset sammakkomiehet ennustelleet. Jostainhan sitä pitää aina purnata, joten seuraavassa päivityksessä luultavasti manailen jatkuvaa hikoilua ja auringon polttamaa ihoa :)

Varailtiin muuten lentoliput paluumatkaksi. Ensi huhtikuun alkupuolella nousee kone siis Melbournesta kohti Suomea. Ihan suoraa reittiä ei matkusteta tällä kertaa, sillä ensimmäinen stoppi on Fidzillä, jolla vietetään 6 päivää. Luvassa siis ainakin mötköttämistä rannalla ja eiköhän Fidzin yli 300 saarta tarjoa myös muutakin tekemistä :) Reissun loppuhuipennus on vasta tulossa, sillä seuraavaksi suuntima otetaan kohti biitsin mekkaa, eli Kaliforniaa! Jenkeissä ei kuulemma tee mitään ilman autoa, joten vuokrataan joku kärry ja pörrätään ympäri Kaliforniaa 14 päivän ajan. Suomeen saavutaan 30.4.2009 klo 20.10. Nyt ei harmita niin pahasti lähteä Australian lämmöstä kun päästään Kaliforniaan ottamaan mittaa paikallisista biitsiässistä :) Chico on asunut Kaliforniassa aikoinaan ja lupaili antaa hieman kontakteja, jotta päästään piireihin sisään. Kelpaa meille :)

Viime lauantaina käytiin kattomassa uusi bond-leffa vähän prameammassa leffateatterissa. Oltiin varattu reilusti etukäteen liput Gold Class teatterista, jossa on penkit luksusluokkaa ja palvelu pelaa nappia painamalla koko leffan ajan. Lepolasset saa aina vaakatasoon asti jolloin alkaa leffanautinto olemaan kohdillaan. Jos leffan aikana pääsee nälkä tai jano yllättämään, voi painaa nappia ja pian vieressä on tarjoilija menun kanssa. Yhdessä teatterissa on kolmisenkymmentä paikkaa, joten tilaa on riittämiin jokaiselle. Leffafriikeille ihan ehdoton mesta :) Käytiin myös tällä viikolla kattomassa Australia niminen leffa, joka menikin suoraan allekirjoittaneen parhaiden leffojen listaan. Kyseinen raina tulee näköjään Suomessa ensi-iltaan joulun tienoilla, joten painukaahan sankoin joukoin katsomaan.

Hellekelien puutteesta huolimatta ollaan päästy aika paljon treenailemaan. Viime viikolla löydettiin hieman uutta puhtia biitsitreeneihin ja koko touhu alkaa maistua aina vain paremmalta. Seuraava kerran päästään testaamaan taitojamme ensi sunnuntaina, jolloin on Triple Crown III -turnaus. Siitä viikon päästä on Triple Crown Final, johon pääsee kolmessa edeltävässä turnauksessa parhaiten menestyneet. Meillä on luultavasti jo varma paikka tähän turnaukseen, mutta voipi olla, että lähdetään Sydneyn suunnalle reissailemaan ennen sitä. Tunnustellaan tilannetta ja katsotaan miten käy :)

Etelänavan jäätävä pasaatituuli

G'day mates! Taas on yksi biitsiturnee takanapäin. Tällä kertaa sääolosuhteet olivat varsin mielenkiintoisat. Etelänavalta puhkusi kylmää ilmaa koko sunnuntaipäivän ajan. Itse olin suurinpiirtein koko päivän ajan aivan umpijäässä=) Pelit tulikin pelailtua yhtä lukuunottamatta pitkät housut jalassa sekä huppari päällä. Keli oli siis kaikkea muuta kuin biitsikeli.

Omat pelit aloitimme ensin nappaamalla pari voittoa, mutta kolmannessa alkusarjan matsissa tuli tappio. Omassa alkulohkossa sijoituimme toisiksi ja selviydyimme siis jatkopeleihin mukaan. Puolivälierässä kohtasimme jo ennestään meille tutun parin Jasonin & Willin (ekassa turneessa pelasimme kahdesti heitä vastaan...tuloksena kaksi tappiota). Jason & Will olivat jälleen parempia ja nappasivat voiton meistä. Emme kyenneet antamaan edes kunnon vastusta, vaan pojat veivät meitä niin sanotusti 6-0. En halua edes muistella peliämme...niin kamalaa se oli=) Tällä kertaa tiemme tyssäsi siis puolivälieriin. Huonoille emme kuitenkaan hävinneet, sillä lopulta Jason & Will kruunattiinkin AA-sarjan voittajiksi.

Turnee oli meille kuin suossa juoksua! Tuuli oli jälleen todella kova, mutta se ei ole mikään selitys. Samat olosuhteet ne ovat kaikilla. Kova tuuli aiheuttaa sen, että pelin taso laskee kaikilla. Meille se aiheuttaa pelin heikkenemisen lisäksi sen, että emme nauti pelaamisesta ja yrittäminen loppuu lähes kokonaan. Inttisanastosta löytyy tälle ilmiölle sopiva ilmaisu...hajoaminen=) Näin ei saisi olla! Tuuli täytyisi vain hyväksyä ja pyrkiä siitä huolimatta parhaimpaan suoritukseensa. Kovimpien AAA-tason pelureiden seuraamisesta sai onneksi mukavasti lisämotivaatiota. Parhaimpien peliä seuratessa näyttää usein ettei tuulta olisi lainkaan, niin hyvin peli sujuu tuulesta huolimatta. Täytyy tosin muistaa, että nämä pelurit ovat pelanneet ja harjoitelleet tuulessa useita vuosia.

Omien pelien päätyttyä käytiin nappaamassa hiukan take away sapuskaa lähiravintolasta ja siirryttiin katsomon puolelle seurailemaan muiden matseja. Pelien päätyttyä osallistuttiin jälleen kenttien purkuun. Tämän jälkeen ukot olivatkin taas kohtuu valmiita siirtymään Jessica Houselle syömään ja lepuuttelemaan. Sellainen oli tämänkertainen turneepäivä. Seuraava turnee johon osallistumme pelaillaan 7.12. Nyt siis lisää reeniä=)