Alle kymmenen tunnin päästä nousee kone Melbournesta kohti Fidziä ja me sen mukana toivon mukaan. Kamat alkaa olla pakattuna ja kaverit hyvästelty. Vähän haikea fiilis on lähteä täältä pois, vaikka kovasti jo odotellaan Fidzille ja Kaliforniaan reissaamista. Laitettiin eilen postissa menemään pari laukullista tavaraa Suomeen, jotta pysytään painorajojen sisällä Fidzille lähdettäessä. Yhteensä n. 40kg tavaraa lähti merirahdissa Suomeen ja matka kestää kuulemma 3kk. Oltiin varauduttu hieman nopeampaan kuljetukseen, joten Kaliforniasta täytyy sitten ostaa hieman lisäystä vaatekaappiin, ettei tarvi samaa t-paitaa käyttää parin kuukauden ajan Suomessa :)
Viime lauantaina käytiin hieman istumassa iltaa kaveriporukan kanssa viimeistä kertaa. Oltiin sovittu, että nähdään kahdeksan aikaan eräässä legendaarisessa baarissa täällä St Kildassa. Puoli kymmenen aikaan meitä oli siellä kolme henkeä, minä ja Lauri mukaan lukien. Perhanan aussit ovat aina myöhässä :) Pian kuitenkin oli noin 15 hengen porukka kasassa ja hauskaa riitti.
Tässä viimeisen kuukauden aikana ei olla mitään sen kummempia enää touhuttu. Ollaan vietetty runsaasti aikaa eräällä biitsihallilla, joten treenaamaan ollaan ainakin päästy. Kesän aikana saimme tarpeeksemme Melbournen myrskytuulista, joten rannalla ei olla juuri enää treenailtu. Maaliskuun alussa pelattiin neljän hengen porukalla turnauksessa, jossa oli tarkoitus pukeutua jotenkin hauskasti. Meidän tiimissä oli mun ja Laurin lisäksi pari saksalaista hemmoa ja porukalla pukeuduttiin vanhoiksi mummoiksi. Varsin tyylikkäitä leidejä kuitenkin nähtiin kentällä :) Alla olevassa kuvassa myös toisen tiimin edustajia:
Niin ja käytiinhän me myös Australian GP katsomassa. Kyllä ne formulat vaan lujaa menee ja kauheeta meteliä pitävät. Tosi hieno kokemus nähdä autot niin läheltä, mutta kisaa on aika mahdoton seurata radan viereltä. Räikkönenkin meni ja keskeytti.Kai tästä seuraavaksi pitää lähteä tuhlaamaan viimeiset aussitaalat ja siirtyä kohti lentokenttää ja uusia seikkailuja. Fidzillä pyöritään viikon verran ja sieltä pikkusaarilta ei taida olla mahdollisuutta pitää yhteyttä ulkomaailmaan. Mutta kyllä suomipoika pärjää, joten äitien ei tarvi murehtia. Jos Kalifornian kiertueella ehditään jossain välissä niin voidaan muutama sana tännekin kirjoittaa. Ehkei kannata kuitenkaan liikaa odottaa :)
